Otherkin

Otherkin on alakulttuuri, jonka jäsenet identifioituvat osittain tai kokonaan ei-ihmisiksi. Jotkut muut uskovat, että heidän identiteettinsä johtuu ei-fyysisistä hengellisistä ilmiöistä, kuten ei-inhimillisestä sielusta[1] (s. 73-76) tai reinkarnaatiosta [1] (s. 57-58). Jotkut muut antavat itselleen ei-hengellisiä selityksiä, kuten epätavallinen psykologia tai neurodivergenssi[1] (s. 80-86) tai dissosiatiivisen identiteettihäiriön tai monipersoonallisuushäiriöön liittyvän multiplicity-alakulttuurin.[1] (s. 76-79)Monet muut sanovat olevansa fyysisesti ihmisiä, mutta jotkut sanovat, että heillä on ei-inhimillinen syntyperä tai genetiikka tai että he ovat jollain tavalla fyysisesti ei-ihmisiä.[2] [1] (s. 66-72)

Otherkin-alakulttuuri kehittyi ensisijaisesti verkkoyhteisönä 1990-luvulla.[1](s. 50) Se oli osittain kasvanut eräistä pienistä ihmisryhmistä, jotka kuvailivat itseään tontuiksi 1970- ja 1980-luvuilla. [1] (s. 49) 2000-luvun lopulla sanaa on alettu käsitellä kattoterminä eräille ei-inhimillisen identiteetin alakulttuureille. [1] (s. 107-108)

Termit ja identiteetit

Termi otherkin sisältää monenlaisia identiteettejä. Otherkin voi identifioitua luonnon, mytologian tai populaarikulttuurin olennoksi.[3] Esimerkkejä ovat muun muassa seuraavat: muukalaiset ("alien"), enkelit, demonit, lohikäärmeet, haltiat, keijut, hevoset, ketut, sudet, sprite-olennot, yksisarviset ja kuvitteelliset hahmot. [4] [5] [6] [7] Harvempia ovat ne, jotka identifioituvat kasveiksi, koneiksi, käsitteiksi tai luonnonilmiöiksi, kuten sääjärjestelmiksi. [8]

Termi "therian" viittaa ihmisiin, jotka identifioituvat henkisesti eläimeksi. Eläinlajia, johon therian identifioituu, kutsutaan theriotyypiksi.[9] Jotkut käyttävät identiteettiä "translajisuus".[10]

Therianeja ei pidä sekoittaa turri-ihmisiin, jotka kyllä esiintyvät eläinmäisinä mutta eivät välttämättä identifioidu eläimiksi (tai muutenkaan ole otherkin).[11]

Symbolit

Säännöllinen {7/3} -heptagrammi, joka tunnetaan nimellä Haltiatähti tai Keijutähti

Yleinen otherkin-symboli on seitsemänsakarainen tähti, erityisesti säännöllinen {7/3} -heptagrammi, joka tunnetaan nimellä Haltiatähti tai Keijutähti . Muut ovat käyttäneet sitä vuosikymmeniä. Esimerkiksi yksi sen varhainen käyttö oli hopeahaltioiden artikkelissa, jonka he julkaisivat Circle Network Newsin kesän 1986 numerossa.[1](s. 52-53)

Tutkimus

Neljässä turri-tutkimuksessa (n = 4338/1761/951/1065) otoksesta riippuen 25–44 % vastasi, että he pitävät itseään "alle 100-prosenttisesti ihmisinä" verrattuna 7 prosenttiin otoksesta (n = 802) turrikokouksissa tutkituista ei-turreista. [12]

Professori Jay Johnston katsoo, että ei-inhimillinen identiteetti "ei ehkä ole niinkään patologinen kuin poliittinen".[13]

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i Lupa: A Field Guide to Otherkin. Immanion Press, 2007. ISBN 978-1-905713-07-3.
  2. ↑ Michelle Belanger: The Psychic Vampire Codex: A Manual of Magick and Energy Work, s. 274. Weiser Books, 2004. ISBN 1-57863-321-4.
  3. ↑ Michelle Belanger: Vampires in Their Own Words: An Anthology of Vampire Voices, s. 25. Llewellyn Worldwide, 2007. ISBN 978-0-7387-1220-8.
  4. ↑ Isaac Bonewits: Real Energy: Systems, Spirits, And Substances to Heal, Change, And Grow, s. 196–197. Career Press, 2007. ISBN 978-1-56414-904-6.
  5. ↑ Mamatas, Nick. "Elven Like Me: Otherkin Come Out of the Closet", February 20, 2001. 
  6. ↑ Penczak: Ascension Magick: Ritual, Myth & Healing for the New Aeon, s. 416–417; 441. Llewellyn Worldwide, 2007. ISBN 978-0-7387-1047-1.
  7. ↑ Kirby, Danielle: ”Alternative Worlds: Metaphysical questing and virtual community amongst the Otherkin”, Through a Glass Darkly: Collected Research. Sydney University Press, 2006. ISBN 1920898549. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.7.2012).
  8. ↑ Beusman, Callie. "'I Look at a Cloud and I See It as Me': The People Who Identify As Objects", August 3, 2016. 
  9. ↑ Venetia Laura Delano Robertson: The Law of the Jungle: Self and Community in the Online Therianthropy Movement. Pomegranate, 2014, 14. vsk, nro 2. doi:10.1558/pome.v14i2.256. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Grivell, Timothy; Clegg, Helen; Roxburgh, Elizabeth C.: An Interpretative Phenomenological Analysis of Identity in the Therian Community. Identity: An International Journal of Theory and Research, 2014, 14. vsk, nro 2, s. 113–135. Routledge. doi:10.1080/15283488.2014.891999 S2cid=144047707.
  11. ↑ International Furry Survey: Summer 2011 (sivut 112-115) Furscience. Arkistoitu 24.5.2023.
  12. ↑ Plante: FurScience! A Summary of Five Years of Research from the International Anthropomorphic Research Project, s. 78. Waterloo, Ontario: FurScience, 2016. ISBN 978-0-9976288-0-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.12.2023).
  13. ↑ Johnston: ”On having a furry soul: transpecies identity and ontological indeterminacy in Otherkin subcultures”, Animal Death, s. 293–306. Sydney University Press, 2013. j.ctt1gxxpvf.23. ISBN 978-1-74332-023-5. doi:10.2307/j.ctt1gxxpvf.23.

Katso myös

Aiheesta muualla

  • Anna Peachey: ”Ch. 4: Liminal Phases of Avatar Identity”, Reinventing Ourselves: Contemporary Concepts of Identity in Virtual Worlds. Springer, 2011. ISBN 978-0-85729-360-2.
  • "Meet the people who don't identify as human" (July 21, 2015). 
  • "Policing the Fluff: The Social Construction of Scientistic Selves in Otherkin Facebook Groups" (April 2018). Engaging Science, Technology, and Society 4: 485–514. doi:10.17351/ests2018.252. 
  • Devin Proctor: On being non-human: Otherkin identification and virtual space (väitöskirja, ProQuest 2211490902) 2019. George Washington University.
  • “Why be human when you can be otherkin?” Cambridgen yliopisto, 16.7.2016
  • "Otherkin are the internet’s punchline. They’re also our future". The Daily Dot, 26.9.2020