Viirusiplari
| Viirusarvikirvari | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Alalahko: | Kärpäset Brachycera |
| Osalahko: | Muscomorpha |
| Yläheimo: | Syrphoidea |
| Heimo: | Kukkakärpäset Syrphidae |
| Alaheimo: | Milesiinae |
| Tribus: | Sipulikukkakärpäset Eumerini |
| Suku: | Siplarit Eumerus |
| Laji: | ruficornis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Eumerus ruficornis | |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Viirusiplari (Eumerus ruficornis) on pieni kukkakärpäslaji. Se on Euroopassa laajalti taantunut ja Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[1].
Koko ja ulkonäkö
Eumerus-suvun lajit ovat yleensä varsin vaikeita erottaa toisistaan. Viirusiplari on suvulle tyypilliseen tapaan pieni, vain noin 6–7 mm:n pituinen tumma, hieman pitkänomainen kärpänen, jolla on pitkäkarvainen naama sekä selvästi paksuuntunut takimmaisen raajaparin sääri. Keskiruumiin selkäpuolella erottuu heikosti harmaita pitkittäisviiruja ja takaruumin toisen ja kolmannen jaokkeen sivuilla on harmaat, kaarevat täplät. Lajityypillisinä tuntomerkkeinä tuntosarvien reunat ovat tummanpunaiset, koiraan takaruumiin neljännen jaokkeen takareunassa on keltainen poikkijuova ja naaraan päälaella etummaisen ja takimmaisen pistesilmän välimatka on pitempi kuin matka takimmaisesta pistesilmästä verkkosilmien takareunoja yhdistävälle linjalle.[2]
Levinneisyys
Viirusiplarin keskeistä elinaluetta ovat Pohjois-Afrikka sekä Euroopan eteläosat. Aikaisemmin se on esiintynyt laajasti Länsi- ja Pohjois-Euroopassa aina Etelä-Ruotsiin saakka, mutta vaikuttaa sieltä nykyisin enimmäkseen hävinneen. Suomesta laji on tavattu vain yhden kerran Turusta vuonna 1849.[2]
Elinympäristö ja elintavat
Viirusiplari elää kosteilla niityillä purojen, jokien ja järvien rantamilla. Aikuiset kärpäset viihtyvät puolivarjoisissa ympäristöissä kasvillisuuden ja pensaiden siimeksessä ja käyvät ainakin leinikkien kukilla. Ne ovat lennossa kesäkuusta elokuulle. Toukkaa tai sen elintapoja ei tunneta.[3][2]
Laji on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi sekä Suomesta[1] että Ruotsista[3].
Lähteet
- ↑ a b Jere Kahanpää 2010. Kärpäset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive) s. 498
- ↑ a b c Antti Haarto & Sakari Kerppola: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-952-11-2568-3. s. 410–412 ja 416
- ↑ a b SLU: Artfaktablad
Aiheesta muualla
- Luomus: Eumerus ruficornis (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomen kukkakärpästen suomenkieliset nimet
|
