Vanguard (kantoraketti)

 

Vanguard-raketti räjähtää laukaisualustallaan Cape Canaveralissa 6.12.1957. Neuvostoliitto oli tuolloin lähettänyt jo toisen satelliitin, Sputnik 2:n.

Vanguard (kantoraketti) oli Yhdysvaltain varhaisia satelliittien laukaisuun käyttämiä kantoraketteja. Se pohjautui RTV-N-12a Viking-luotausrakettiin. Yhdysvallat laukaisi Project Vanguardin puitteissa vuosina 1957–1958 11 Vanguard-kantorakettia aikomuksenaan lähettää satelliitteja. Laukaisuista vain kolme onnistui. Satelliittien painot olivat puolitoista - parikymmentä kilogrammaa. Näistä tunnetuin on Vanguard 1, joka ei kuitenkaan ollut Yhdysvaltain ensimmäinen satelliitti.

Vanguard ja Yhdysvaltain varhaiset satelliittilaukaisut

Ensimmäinen Vanguard-raketin koeversio, TV-0, laukaistiin 8. joulukuuta 1956. Se oli lähinnä uuden telemetriajärjestelmän koe. Kaksivaiheista järjestelmää kokeiltiin seuraavana vuonna laukaisulla TV-1. Vasta lokakuussa laukaistu TV-2 oli ensimmäinen täysiverinen Vanguard-raketti.

Vanguard-rakettia käyttänyt laivaston ohjelma voitti Yhdysvalloissa kilpailun jossa kilpailtiin ilmavoimien, maavoimien ja laivaston kesken siitä mikä aselaji lähettää ensimmäisenä satelliitin[1]lähde tarkemmin?. Laivaston ohjelmaan liittyi kehitteillä oleva Atlas-raketti, ja maavoimien ohjelmaan Redstone-ohjus, josta johdettiin Juno-kantoraketti. Laivaston Vanguard voitti kisan, koska muut projektit olivat niin tärkeitä sotilaallisia ohjelmia, ettei niitä voitu hidastaa satelliitteihin liittyvän näpertelyn takia.

Mutta silti Yhdysvalloille oli tärkeää kilpailla avaruusasioissa kommunistisen Neuvostoliiton kanssa. Vuoden 1957 lopuilla Neuvostoliitto oli laukaissut jo toisen satelliittinsa, Sputnik-2:n. Yhdysvallat halusi pysyä mukana kilvassa, ja Vanguard TV-3 päätettiin laukaista, vaikka raketin kehittely oli vielä kesken. Ensimmäinen amerikkalaisen satelliitin laukaisu epäonnistui, kun raketti räjähti laukaisualustalle 6. joulukuuta. Daily Mail kutsui rakettia "Flopnik"-nimellä.[2] Tämän jälkeen von Braunin ryhmä sai laukaista oman satelliittinsa. Myös vuoden 1958 alussa tehty Vanguard TV-3BU (BU on backup, vara) epäonnistui.

Myöhemmin Vanguard-raketilla laukaistiin onnistuneesti ja korkealle rakettikokeella TV-4 Vanguard 1 -tekokuu.

Vanguard 1 TV-4:n laukaisu 17.3.1958 kyydissään Vanguard 1 -satelliitti.

Epäonnistuneet laukaisut olivat tämänkin jälkeen onnistuneita yleisempiä, mutta onnistuneilla saatiin nostettua kiertoradalle vielä satelliitit Vanguard 2 ja Vanguard 3.

Laukaisut

Vanguardin yhdestätoista satelliittilaukaisusta kolme onnistui:

  • Vanguard TV3 – 6. joulukuuta 1957 – ei saavuttanut kiertorataa; 1,36 kg satelliitti
  • Vanguard TV3 Backup – 5. helmikuuta 1958 – ei saavuttanut kiertorataa; 1,36 kg satelliitti
  • Vanguard 1 – 17. maaliskuuta 1958 – saavutti kiertoradan; 1,47 kg satelliitti
  • Vanguard TV5 – 28. huhtikuuta 1958 – ei saavuttanut kiertorataa; 10,0 kg satelliitti
  • Vanguard SLV 1 – 27. toukokuuta 1958 – ei saavuttanut kiertorataa; 10,0 kg satelliitti
  • Vanguard SLV 2 – 26. kesäkuuta 1958 – ei saavuttanut kiertorataa; 10,0 kg satelliitti
  • Vanguard SLV 3 – 26. syyskuuta 1958 – ei saavuttanut kiertorataa; 10,0 kg satelliitti
  • Vanguard 2 – 17. helmikuuta 1959 – saavutti kiertoradan; 9,8 kg satelliitti
  • Vanguard SLV 5 – 13. huhtikuuta 1959 – ei saavuttanut kiertorataa; 10,3 kg satelliitti
  • Vanguard SLV 6 – 22. kesäkuuta 1959 – ei saavuttanut kiertorataa; 10,3 kg satelliitti
  • Vanguard 3 – 18. syyskuuta 1959 – saavutti kiertoradan; 22,7 kg satelliitti


Tekniset tiedot

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
  • Vaihe numero: 1 – Vanguard
    • Massa: 7 661 kg
    • Tyhjämassa: 811 kg
    • Työntövoima tyhjiössä: 134,7 kN
    • Ominaisimpulssi Isp: 270 s (2,6 kN·s/kg)
    • Paloaika: 145 s
    • Ominaisimpulssi merenpinnan tasossa: 248 s (2,4 kN·s/kg)
    • Läpimitta: 1,14 m
    • Suurin läpimitta: 1,14 m
    • Pituus: 12,20 m
    • Polttoaineet: Nestehappi ja kerosiini
    • Moottori: X-405
  • Vaihe numero: 2 – Delta A
    • Massa: 2 164 kg
    • Tyhjämassa: 694 kg
    • Työntövoima tyhjiössä: 33,8 kN
    • Ominaisimpulssi Isp: 271 s (2,7 kN·s/kg)
    • Paloaika: 115 s
    • Läpimitta: 0,84 m
    • Suurin läpimitta: 0,84 m
    • Pituus: 5,36 m
    • Polttoaineet: typpihappo ja UDMH
    • Moottori: AJ10-118
  • Vaihe numero: 3 – Vanguard 3
    • Massa: 210 kg
    • Tyhjämassa: 31 kg
    • Työntövoima tyhjiössä: 11,6 kN
    • Ominaisimpulssi Isp: 230 s (2,3 kN·s/kg)
    • Paloaika: 31 s
    • Ominaisimpulssi merenpinnan tasossa: 210 s (2,1 kN·s/kg)
    • Läpimitta: 0,50 m
    • Suurin läpimitta: 0,50 m
    • Pituus: 2,00 m
    • Polttoaineet: kiinteä
    • Moottori: GCRC

Katso myös

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vanguard (kantoraketti).

Lähteet

  1. ↑ Arthur C. Clarke, Ulos avaruuteen
  2. ↑ Correll, John T.: How the Air Force Got the ICBM Air Force Magazine. July 2005. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Vanguard - A History - NASA SP-4202 online (Arkistoitu – Internet Archive)
  • The Vanguard Satellite Launching Vehicle: An Engineering Summary - NASA (PDF)
  • Free paper models of Vanguard rockets
  • From Robert Goddard to Vanguard. (Arkistoitu – Internet Archive)