Vahaskopiokone

Vahaskopiokoneella monistetaan paperille kopioita alkuperäisestä dokumentista. Alkuperäinen luodaan vahakselle eli kaksiosaiselle masterarkille tavallisesti lyömällä teksti mekaanisella kirjoituskoneella ilman värinauhaa. Vahakselle voi myös piirtää tai kirjoittaa käsin, mieluiten käyttämällä tehtävään sopivaa terävähköä puikkoa. Vahasmonistuskoneita käytettiin yleisesti tiedotteiden ja pienlehtien monistamiseen 1970-luvulle asti.

Vahaksen päällysarkki on painomustetta läpäisemättömällä aineella (aluksi vahalla, myöhemmin yleensä kolloidiumilla ) kyllästettyä silkkipaperia. Kun sille kirjoitetaan, päällyste rikkoutuu, ja ne kohdat muuttuvat mustetta läpäiseviksi. Tekstin lukemista auttaa vahaksen välikerrokseksi kiinnitetty hiilipaperi, ja virheiden korjaamiseksi käytetään korjauslakkaa, joka tukkii väärät kohdat.^[1] Näin arkista syntyy painokelpoinen originaali. Kun originaali on valmis, kirjoitusalustana toiminut tukeva alusarkki ja hiilipaperi irrotetaan ja päällysarkki sijoitetaan kopiokoneen rummulle "oikea" puoli rumpua vasten. Tämän jälkeen rumpua pyöritetaan joko manuaalisesti tai koneellisesti. Joka kierroksella painoväriä siirtyy originaalin läpi rummulta uudelle kopioarkille. Yksinkertaisissa malleissa väri sivellään ennen painamista rummun pintaan ja paremmissa on käytössä erilaisia annostelumekanismeja. Painovärit ovat yleensä värjättyjä öljy-vesi -emulsioita.

Vahaskopiokone oli aikoinaan edullinen tapa tehdä pienehköjä, enimmillään jopa 5 000 kappaleen kopiosarjoja. Nopeimmat sähkökäyttöiset vahaskopiokoneet saattoivat tuottaa jopa 180 kopiota minuutissa, siis kolme sekunnissa.^[1] Painosmäärää rajoitti originaalin kesto, sillä painojälki huononi vähitellen originaalin venyessä. Jos samaa originaalia yritti käyttää liian pitkään, se lopulta repesi. Vuosikymmenten ajan vahaskopiokoneita käytettiin laajalti esimerkiksi koulujen ja seurakuntien tiedotteitten monistamiseen. 1960- ja 1970-luvuilla vahasmonistusmenetelmällä valmistettiin myös halpatuotantolehtiä ja underground-julkaisuja, kuten esimerkiksi Pahkasika-lehden ensimmäiset numerot.

Parannettu versio vahaksesta oli sähkövahas, muovikalvo jolle tarvittavat reiät poltettiin kuumentamalla. Erityinen laite saattoi jäljentää sähkövahakselle teräväreunaista tekstiä, viivapiirroksia ja rasteroituja valokuvia sitä mukaa kun sen ”sähkösilmä” skannasi paperille laadittua mustavalkoista originaalia ja muutti siitä rekisteröimänsä tummuusvaihtelut vastaaviksi sähköimpulsseiksi vahasta puhki polttavassa kärjessä.^[1]

Laitetta ei pidä sekoittaa toiseen samaan aikaan paljon käytössä olleeseen kopiointilaitteeseen, joka tunnetaan nimillä spriikopiokone ja spriimonistuskone.

Vahaskopiointi ja spriikopiointi jäivät pois käytöstä 1960-luvulta alkaen, kun markkinoille tuli helppokäyttöisiä, joskin aluksi kalliita valokopiokoneita.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vahaskopiokone.

• "Mimeograph". Encyclopedia Britannica .
• Megan Santosus: "A History of the Mimeograph".