Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto

Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto

Toiminnassa	1. lokakuuta 1941
Valtio	Uusi-Seelanti
Puolustushaarat	Merivoimat
Aselajit	Laivasto
Rooli	meripuolustus
Osa joukkoa	Uuden-Seelannin puolustusvoimat
Koko	Noin 2500 henkeä ja 11 sotalaivaa
Tukikohta	Devonportin laivastotukikohta
Marssi	Heart of Oak
Sodat ja taistelut	toinen maailmansota Korean sota Malakan kriisi Indonesian ja Malesian rajasota Iranin ja Irakin sota Persianlahden sota Salomonin saaret Itä-Timor operaatio Enduring Freedom
Vuosipäivät	1. lokakuuta 1941 (perustamispäivä)
Komentajat
Nykyinen komentaja	kontra-amiraali Tony Parr
Infobox OK

Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto (engl. Royal New Zealand Navy (RNZN) ja maoriksi Te Taua Moana o Actearoa) on Uuden-Seelannin puolustusvoimien (engl. New Zealand Defence Forces) meripuolustuksesta vastaava puolustushaara. Laivaston muodostaa 11 alusta, joista ainoastaan kaksi oli varsinaisia sotalaivoja (fregatteja).

Organisaatio

Laivasto on jaettu viiteen pääosaan. Taisteluosastossa ovat Anzac-luokan fregatit HMNZS Te Kaha ja HMNZS Te Mana. Valvontaosaston muodostavat Otago-luokan ulkovartiolaivat ja neljä Rotoiti-luokan vartiolaivaa. Tukiosastoon kuuluvat laivaston tankkeri ja monitoimialus. Rannikkopuolustuksentuen muodostavat emäalukseltaan operoivat taistelusukeltajat sekä miinanraivaus- ja tutkimusosastot, joilla on käytössään kaksi kevyttä alumiinirunkoista venettä. Kaikki alukset on sijoitettu Aucklandin pohjoispuolelle Devonportin laivastotukikohtaan, jossa ovat koulutus-, varasto- ja hallintotilat sekä sairaala.^[1]

Kalusto

**Alukset**^[2]
Kuva	Nimi	Runkonumero	Palvelukseen
Anzac-luokan fregatit (FFG)
	HMNZS Te Kaha	F77	1997
	HMNZS Te Mana	F111	1999
Otago-luokan ulkovartiolaivat (OPV)
	HMNZS Otago	P148	2010
	HMNZS Wellington	P55	2010
Rotoiti-luokan vartiolaivat (IPV)
	HMNZS Rotoiti	P3569	2009
	HMNZS Hawea	P3571	2009
	HMNZS Pukaki	P3568	2009
	HMNZS Taupo	P3570	2009
Huoltoalukset
	HMNZS Aotearoa	A11	2020
	HMNZS Canterbury	L421	2007
	HMNZS Manawanui	A09	2019

Näiden lisäksi on pienempiä aluksia kuten alumiinirunkoiset vesisuihkumoottorein varustetut 9,2-metriset HMNZ Takapu ja HMNZ Tarapunga, jotka on suunniteltu rannikkovalvontaan.^[3]

Laivastoon on liitetty myös Uuden-Seelannin ilmavoimien Aucklandiin Whenuapain lentotukikohtaan sijoitettu 6. laivue, jossa on viisi Kaman SH-2G -helikopteria. Ne palvelevat laivaston kahdella fregatilla, kahdella ulkovartiolaivalla sekä monitoimialuksella.^[4]

Historia

Uuden-Seelannin tallennettu merenkulun historia alkaa 1642, kun hollantilaisen Abel Tasmanin kevyesti aseistetut kauppa-alukset vierailivat alueella. Kapteeni James Cookin matkat alueelle ja siitä seurannut siirtomaakausi aloitti sotalaivojen sijoittamisen alueen suojaamiseksi. Samalla lisättiin joukkoja Australian asemalla. Vuoden 1913 laivastolaki (engl. Naval Defence Act) johti Uuden-Seelannin merivoimien perustamiseen, vaikka se olikin vain Britannian kuninkaalliseen laivastoon liitetty erillinen divisioona. Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto perustettiin virallisesti 1. lokakuuta 1941 eli keskellä toista maailmansotaa. Sodan päätyttyä laivasto oli ja muodostettiin perinteisen fregattien tukeman risteilijäosaston mukaisena, missä oli selkeä yhteys Britannian kuninkaallisen laivaston organisaatioon.^[1]

Vuoden 2000 puolustuspoliittinen selonteko (engl. Defence Policy Framework) lisäsi valvonta- ja kuljetuskapasiteetin tarvetta erityisesti alueellisen vakauden lisäämiseksi. Tämän seurauksena budjetoitiin 500 miljoonaa Uuden-Seelannin dollaria projektiin Ptotector, mikä johti kuuden varusmiehille soveltuvan vartiolaivan ja monitoimialuksen hankintaan. Selonteko myös määritti laivaston vakinaisen henkilöstön määräksi alle 2 000, mikä aiheutti miehistövajetta aluksilla. Tämän seurauksena osa aluksista pitää olla poissa aktiivikäytöstä ajoittain. Selonteon tueksi tehtiin 2011 suunnitelma (engl. Defence Capability Plan), joka määritti tarpeet ja tavoitteet vuoteen 2020.^[1]

Lähteet

Gillett, Ross: Fleet Review: The Royal New Zealand Navy: The Best Small-Nation Navy. Seaforth World Naval Review 2014, 2013, VI. vsk, s. 42-51. Barnsley: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-84832-182-3. (englanniksi)