Turnerin päiväkirjat

Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi. Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.

Turnerin päiväkirjat
The Turner Diaries
Kirjan 1. painoksen kansi.
Alkuperäisteos
Kirjailija	William Luther Pierce nimellä Andrew Macdonald
Kuvittaja	Dennis Nix
Kieli	englanti
Genre	romaani
Kustantaja	National Alliance[1]
Julkaistu	1978
Ulkoasu	nidottu
Sivumäärä	315
ISBN	978-0-937944-12-7 (2. painos 1980)[2]
Suomennos
Kustantaja	Kansallis-mytologinen yhdistys
Julkaistu	1993
Sivumäärä	24 (lyhennelmä)
ISBN	951-9360-42-5
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Turnerin päiväkirjat (engl. The Turner Diaries) on yhdysvaltalaisen William Luther Piercen (salanimellä Andrew Macdonald) vuonna 1978 julkaisema romaani. Pierce oli entinen fysiikan professori Oregonin osavaltionyliopistossa ja American Nazi Party -puolueen perustajan George Lincoln Rockwellin seuraaja.^[3] Teos julkaistiin alun perin jatkotarinana Piercen johtaman National Alliance -uusnatsiryhmän Attack!-lehdessä vuosina 1975–1978.^[4]

Romaanin aiheena on lähitulevaisuuden Yhdysvaltoihin sijoittuva apokalyptinen tarina etnisiin vähemmistöihin kohdistuvasta kansanmurhasta. Sen uskotaan toimineen innoituksena useille oikeassa elämässä tapahtuneille valkoisen ylivallan kannattajien väkivallanteoille.^[3][5]

Romaani on kirjoitettu sähköinsinöörin Earl Turnerin päiväkirjojen muodossa. Päiväkirjat sijoittuvat kirjoitushetkensä lähitulevaisuuteen vuosiin 1991–1993, jolloin Yhdysvallat on sisäisesti täysin romahtanut valkoisten kansalaistensa voimattomuuden takia. Turner liittyy ”Järjestöön” (The Order), joka käy sotaa ”Järjestelmää” (The System) eli Yhdysvaltojen hallintoa vastaan, ja yrittää vapauttaa maan juutalaisten, mustien ja muiden vähemmistöjen hallinnasta.^[3][4]

Aluksi Järjestö harjoittaa poliittista terroria Järjestelmää vastaan ja räjäyttää liittovaltion poliisin pääkonttorin Washingtonissa. Lopulta ryhmä ottaa hallintaansa suuren osan Yhdysvaltain länsirannikkoa^[3], mukaan lukien Vandenbergin lentotukikohdassa sijaitsevat ydinaseet, joiden ansiosta Järjestelmä ei uskalla hyökätä sitä vastaan.^[4] Eloonjääneet Järjestön vastustajat, muun muassa mustat ja ”rotupetturit”, hirtetään ”Köyden Päivänä” (engl. the day of the rope). Rotupettureita ovat vähemmistöjä tukevat tai näiden kanssa seksisuhteissa olevat valkoiset.^[3]

Turnerin viimeinen päiväkirjamerkintä kuvaa itsemurhahyökkäyksen, jossa hän räjäyttää Pentagonin ydinaseella^[3], joka on kiinnitetty maatalouslentokoneeseen.^[6] Kirjan epilogissa todetaan, että Turnerin kuoleman vuosipäivä on pyhitetty uudella aikakaudella ”Marttyyrien päiväksi”.^[3] Epilogin mukaan Järjestö myös sai Turnerin kuoleman jälkeen hallintaansa Pohjois-Amerikan ja Euroopan ja hävitti joukkotuhoaseilla suuren osan Aasiasta.^[7]

Turnerin päiväkirjat on kirjoitettu seikkailuromaanin tyyliin, ja se on selvästi tarkoitettu vetoamaan laajaan yleisöön.^[3] Teoksen perusrakenne on hyvin samantapainen kuin Jack Londonin vuonna 1908 julkaistussa romaanissa Rautakorko. Pierce itse kutsui Londonia ”oman aikansa kansallissosialistiksi”.^[6]

Politiikan tutkija Michael Barkunin mukaan Turnerin päiväkirjat muistuttaa huomattavasti Ernest Callenbachin samoihin aikoihin vuonna 1975 julkaistua utopiaromaania Ecotopia. Kummassakin teoksessa ääriliike saa haltuunsa ydinaseita ja käyttää niitä kiristysvälineenä perustaessaan Yhdysvaltain länsirannikolle oman itsenäisen alueensa. Ei ole kuitenkaan varmaa, ottiko Pierce vaikutteita Callenbachin teoksesta vai keksivätkö kumpikin saman konseptin itsenäisesti.^[7]

Vuoteen 2000 mennessä Turnerin päiväkirjoja oli myyty noin 500 000 kappaletta, mutta 2000-luvun alkupuolelta lähtien sitä on pääasiassa levitetty ilmaiseksi verkossa.^[3] Pierce itse väitti epäilevänsä kirjan vaikutusta aktivismiin.^[3]

Pierce kirjoitti myöhemmin vuonna 1989 Turnerin päiväkirjoja läheisesti muistuttavan teoksen Hunter, jossa uusnatsipäähenkilö ryhtyy väkivallantekoihin yhteiskuntaa vastaan. Kyseinen teos on kuitenkin selvästi vähemmän tunnettu kuin Turnerin päiväkirjat.^[8]

Turnerin päiväkirjat sai suuren suosion rasistisen kristillinen identiteetti -liikkeen parissa. Pierce ei itse ollut identiteettikristitty ja Hunter-romaanissaan pilkkasi liikkeen jäseniä avoimesti.^[7]

Turnerin päiväkirjojen katsotaan innoittaneen valkoisen ylivallan kannattajien rikoksia Yhdysvalloissa ja ulkomailla.^[3]

Kirja todennäköisesti innoitti The Order -nimisen ryhmän rikosten sarjaa 1980-luvulla. Ryhmä toisti monia rikoksia joita kuvitteellinen ”Järjestö” teki, mukaan lukien ryöstöt, rahan väärentäminen ja murhat. The Orderin johtaja Robert Jay Mathews kuoli 9. joulukuuta 1984 tulitaistelussa liittovaltion viranomaisten kanssa. Valkoisen ylivallan kannattajat ovat kutsuneet hänen kuolinpäiväänsä ”Marttyyrien päiväksi” romaanin tapaan.^[3][9]

Romaani sai laajempaa huomiota vuonna 1995, kun Timothy McVeigh pidätettiin Oklahoma Cityn pommi-iskusta epäiltynä. McVeigh käytti iskussaan kuorma-autoon lastattua ammoniumnitraattipommia, kuten Järjestökin romaanissa kuvatussa FBI:n pääkonttorin pommituksessa. Oklahoma Cityn pommi räjähti kello 9.02, vain 13 minuuttia aikaisemmin kuin pommi romaanissa. Kun McVeigh pidätettiin, kirjan sivuja löydettiin hänen autonsa etupenkiltä. Oikeudenkäynnissä todistajat vahvistivat, että romaani kiehtoi McVeighia ja että tämä oli suositellut sitä ystävilleen.^[3]

Vuonna 1998 afroamerikkalaisen James Byrdin murhaajat saivat innoitusta Piercen teoksesta. Seuraavana vuonna Buford Furrow haavoitti Los Angelesin juutalaiskeskuksessa viittä ihmistä, joista kolme oli lapsia. Hän myös tappoi filippiiniläisen postityöntekijän. Myöhemmin hän ilmoitti, että hänen tekonsa olivat ”herätys Amerikalle tappaa juutalaiset”.^[3]

Brittiläiseen Combat 18 -uusnatsiryhmään kuulunut David Copeland tappoi homoihin ja ulkomaalaisiin kohdistuneilla naulapommi-iskuillaan kolme ihmistä Lontoossa vuonna 1999. Copeland kertoi kuulusteluissa saaneensa innoituksensa Turnerin päiväkirjoista.^[3][10]

Oklahoman pommi-iskun jälkeen vuonna 1996 Barricade Books -kustantamon omistaja Lyle Stuart julkaisi teoksesta sen kolmannen painoksen, mikä herätti voimakasta arvostelua. Teos oli aiemmin ollut saatavilla lähinnä postimyynnin kautta, mutta se tuli Stuartin julkaisemana saataville myös kirjakauppaketjuihin. Stuart perusteli toimintaansa sillä, että teoksen lukemalla tavalliset ihmiset ymmärtäisivät paremmin, millaisia hallituksen vastaiset terroristiryhmät oikeasti ovat. Hän halusi kirjan julkaisemalla myös koetella sananvapautta koskevan Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisen lisäyksen rajoja.^[11][12][13]

Teoksen lyhennelmä ilmestyi suomeksi vuonna 1993 uusnatsi Pekka Siitoimen Kansallis-mytologisen yhdistyksen kääntämänä.^[14] Romaanista on myös olemassa kokonainen amatöörisuomennos, jota on levitetty uusnatsien sivustoilla.^[15][16]

• Siege (kirja)
• Valkoisten kansanmurha

• Barkun, Michael: Religion and the Racist Right. The Origins of the Christian Identity Movement. Chapel Hill, North Carolina: University of North Carolina Press, 2014. ISBN 0-8078-2328-7. (englanniksi)
• Sutherland, John: Lives of the Novelists. A History of Fiction in 294 Lives. New Haven, Connecticut: Yale University Press, 2012. ISBN 978-0-300-17947-7. (englanniksi)