Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet Ranskassa

Homoseksuaalien oikeuksia ja vapauksia puolustava marssi Pariisissa vuonna 1981.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet toteutuvat Ranskassa tasolla, joka Equaldexin vuoden 2024 vertailussa sijoitti sen kahdenkymmenen tasa-arvoisimman maan joukkoon.[1]

Historia

Homoseksuaaliset suhteet dekriminalisoitiin Ranskan vallankumouksen yhteydessä vuonna 1791, mutta niiden sosiaalinen hyväksyntä pysyi pitkään vähäisenä.[2] Vuosina 1954–1982 Ranskassa toimi homojen oikeuksiin keskittynyt Arcadie-järjestö.[3] Vuonna 1999 Ranskassa tunnustettiin sekä homo- että heteroseksuaaleille mahdollisuus niin kutsuttuun Pacs-liittoon. Samaa sukupuolta olevien avioliiton tunnustava lainsäädäntö astui Ranskassa voimaan toukokuussa 2013 ja koskee myös Ranskan merentakaisia alueita.[1] Tämä uudistus kuului François Hollanden kampanjalupauksiin.[2] Ranskasta tuli Euroopan yhdeksäs ja maailman kolmastoista samaa sukupuolta olevien avioliitot tunnustanut valtio. Hetero- ja homoseksuaalisia suhteita koskee yhtäläinen suojaikäraja. Ranskan laki turvaa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintäsuojan. Vuonna 2024 ranskalaisista 78 % kannatti ja 10 % vastusti samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeutta.[1]

Vuonna 2008 Ranska käynnisti ensimmäisen kampanjan homoseksuaalisten suhteiden maailmanlaajuiseksi dekriminalisoinniksi. Ranska on painottanut ulkopolitiikassaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan vastustamista. Valtio on myös kehitysyhteistyössä tuonut esiin pyrkimyksen dekriminalisoida homosuhteet ja tukea ihmisoikeuksia puolustavia toimijoita. Ranskassa nimitettiin 16. lokakuuta 2022 HLBT+-oikeuksien lähettilääksi Jean-Marc Berthon.[4]

Nykyään

Ranskassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajaviin järjestöihin kuuluu SOS Homophobie.[5] Vuosina 2017–2022 Ranska tuki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien liikkeitä 29 miljoonalla eurolla. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuva vaino on Ranskassa tunnustettu turvapaikkakriteeri.[4]

Ranskassa astui vuonna 2022 voimaan "eheytyshoidot" kriminalisoiva laki.[6]

Merentakaiset alueet

Réunionilla suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan on paljon positiivisempaa verrattuna muuhun lähialueeseen: Mauritiuksella ja Seychelleillä homoseksuaalisuus on kielletty lailla, minkä vuoksi Réunionia on kutsuttu homoystävälliseksi turvasatamaksi.[7]

Ranskan Guayanassa suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan on muuttunut positiivisempaan suuntaan, minkä on arveltu johtuvan alueen vahvoja perhesiteitä painottavasta kulttuurista.[8]

Ranskan Polynesiassa on jo ennen eurooppalaisten tuloa esiintynyt māhū-identiteetti. Sitä edustavat sellaiset henkilöt, jotka eivät koe olevansa miehiä tai naisia.[9] Polynesialaisen perimätiedon mukaan Ranskan Polynesiaan kuuluvalta Raiatealta saapui Havaijille neljä māhūa, jotka alkoivat parantamaan sairaita.[10] Termillä rae rae sen sijaan viitataan transsukupuoliseen henkilöön, joka korjaa sukupuolensa modernin lääketieteen avulla.[11] Myös Wallis ja Futunalla tunnetaan māhūa vastaava termi: fakafafine.[12]

Virstanpylväitä

Tapahtuma Laillisuus (vuosi) Lähde
Homoseksuaalisuus kyllä (1791) [2]
Mahdollisuus asepalvelukseen kyllä [1]
Samaa sukupuolta olevien avioliitto kyllä (2013) [13]
Avoimesti homoseksuaalien verenluovutus kyllä (2022) [14]
Käännytysterapia kielletty kyllä (2022) [6]

Lähteet

  1. ↑ a b c d LGBT Rights in France Equaldex. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Timeline: Marriage and homosexual rights in France Reuters. 13.1.2013. Viitattu 24.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Review of Jackson, Julian, Living in Arcadia: Homosexuality, Politics, and Morality in France from the Liberation to AIDS 2010-11. H-Histsex, H-Review. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b French action for LGBT+ rights France Diplomacy. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  5. ↑ The Struggle for LGBT Rights in France Human Rights Watch. 17.5.2017. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b France passes law banning ‘conversion therapy’ for LGBTQ people France 24. 26.1.2022. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Réunion: a gay-friendly stop in the Indian Ocean misterb&b. 2015. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Mariage pour tous, la Guyane semble plus tolérante Guyane la 1ère. 24.4.2014. Viitattu 29.7.2024. (français)
  9. ↑ Ponsford, Matthew: Vivid portraits shine light on Tahiti’s ‘third gender’ CNN. 9.10.2019. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Hawaii's māhū—and their ancient history—are finally re-embraced Premium. 29.7.2024. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Stip, Emmanuel: Les RaeRae et Mahu : troisième sexe polynésien. Santé mentale au Québec, 2015, 40. vsk, nro 3, s. 193–208. doi:10.7202/1034918ar. ISSN 0383-6320. Artikkelin verkkoversio. (ranskaksi)
  12. ↑ Marmouch, Maroua: Migration, urbanisation et émergence des transgenres wallisiennes dans la ville de Nouméa. Journal de la Société des Océanistes, 15.12.2017, nro 144-145, s. 185–194. doi:10.4000/jso.7822. ISSN 0300-953x. Artikkelin verkkoversio. (ranskaksi)
  13. ↑ Quel est le bilan chiffré du mariage pour tous dix ans après ? Le Monde. 23.4.2023. Viitattu 29.7.2024. (français)
  14. ↑ Blood donations open to gay men in France from March, without preconditions RFI. 12.1.2022. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)