Sairausvakuutus

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Sairausvakuutus on vakuutus, joka korvaa yksityisen kansalaisen sairauden hoidosta aiheutuvia kuluja, kuten lääkärinpalkkioita, tutkimus- ja hoitokustannuksia sekä lääkemenoja. Sairauden lisäksi sairausvakuutuksesta korvataan usein myös raskauden ja synnytyksen aiheuttamia kustannuksia.^[1] Useimmissa maailman maissa sairausvakuutusjärjestelmä on lakisääteinen ^lähde? ja valtion kansalaisilleen verotuloja vastaan tarjoama, mutta voi perustua myös yksityisten vakuutusyhtiöiden ja vapaaehtoisten vakuutusten käyttöön kuten Yhdysvalloissa.

Kaikki Suomessa asuvat ihmiset kansalaisuudesta riippumatta, on vakuutettu syntymästään lähtien sairauden, raskauden ja synnytyksen varalta. Sairausvakuutus on osa sosiaaliturvaa, ja sitä hoitaa Kansaneläkelaitos. Valtion sairausvakuutuksen tarkoitus on taata jokaiselle asianmukainen hoito varallisuudesta riippumatta ja antaa taloudellista turvaa sairauden aikana.

Sairausvakuutuksesta korvataan osa avohoidon lääkemenoista, matkakuluista, työnantajien työterveyshuollon kustannuksista sekä Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen kustannuksia. Sairausvakuutuksesta korvataan myös osa yksityisen terveydenhuollon lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioista sekä lääkärin määräämistä tutkimuksista ja hoidoista. Tavoitteena on korvata väestölle osa avohoidon lääke- ja matkakustannuksista sekä täydentää julkista terveydenhuoltoa turvaamalla väestölle mahdollisuus hankkia terveyspalveluja yksityiseltä sektorilta kohtuullisin kustannuksin.

Sairausvakuutuksesta maksetaan sairauspäivärahaa, kuntoutusrahaa, erityishoitorahaa sekä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja erityisäitiysrahaa. Tavoitteena on tasata lyhytaikaisesta sairaudesta sekä vanhempainlomasta aiheutuvaa työtulojen menetystä.

Sairausvakuutus maksaa:

• korvausta sairauden, raskauden ja synnytyksen aiheuttamista kustannuksista iästä riippumatta, vähennettynä omavastuulla
• päivärahaa sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden ajalta 16–64 -vuotiaille
• äitiysrahaa ja erityisäitiysrahaa raskauden ja synnytyksen vuoksi sekä lapsen tai ottolapsen hoidon perusteella vanhempainrahaa ja isyysrahaa

Lakisääteinen sairausvakuutus on sairauden tai terveydentilaa alentavan elämäntilanteen varalle rakennettu sosiaaliturvajärjestelmä, jolla korvataan sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyyden aiheuttama toimeentulon menetys.

Lakisääteinen sairausvakuutus maksetaan veronluonteisena maksuna palkkaverotuksen yhteydessä siten, että maksuun osallistuvat työnantaja ja työntekijä verohallinnon vahvistamin maksuosuuksin. Maksua kutsutaan sosiaaliturvamaksuksi.

Sairausvakuutuskorvauksen maksusta huolehtii kansaneläkelaitos KELA niille Suomessa oleville henkilöille, joilla on Väestörekisterikeskuksen myöntämä henkilötunnus.

Lakisääteinen sairausvakuutus astui Suomessa voimaan 1.4.1964 yhtenä viimeisimpänä maana Euroopassa ja Burman, Libyan ja Nicaraguankin jälkeen. Ruotsissa ja Tanskassa sairausvakuutus oli ollut käytössä jo 1800-luvulla.^[2]

Sairausvakuutusta koskevista KELA:n ratkaisuista valitetaan sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan.

Vapaaehtoinen sairausvakuutus täydentää lakisääteistä sairausvakuutusta mahdollistaen laajemmat taloudelliset resurssit sairauden tai terveydentilan hoitamiseksi. Usein yrittäjille vapaaehtoinen sairausvakuutus on ainut mahdollinen sairausvakuutusmuoto, jolla korvataan sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyyden aiheuttama toimeentulon menetys.

Vapaaehtoinen sairausvakuutuksen maksaminen poikkeaa lakisääteisestä sairausvakuutusmaksusta siten, että maksun suorittaja tekee sopimuksen sairausvakuutuksen antajan kanssa joka toimii myös sairausvakuutuksen korvauksen maksajana.

Australian julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on nimeltään Medicare, joka tarjoaa maksuttoman sairaalahoidon ja tuetun avohoidon.^[3][4] Se rahoitetaan kaikilta veronmaksajilta perittävällä 2 prosentin veromaksulla, suurituloisilta perittävällä 1 prosentin lisämaksulla ja yleisillä tuloilla.

Saksassa on maailman vanhin kansallinen sosiaalinen sairausvakuutusjärjestelmä,^[5] jonka juuret juontavat Otto von Bismarckin vuonna 1883 antamaan sairausvakuutuslakiin.

Pakollinen vakuutus alkoi 10 prosentilla työntekijöistä vuonna 1885 ja laajeni; vuonna 2009 vakuutus tuli pakolliseksi kaikille kansalaisille ja yksityinen sairausvakuutus tuli pakolliseksi itsenäisille ammatinharjoittajille tai niille, joiden tulot ylittävät tietyn kynnysarvon.^[6][7] Vuodesta 2016 alkaen 85 prosenttia väestöstä kuuluu pakollisen julkisen sairausvakuutuksen (OMI)^[8] (Gesetzliche Krankenversicherung (GKV)) piiriin ja loput yksityisen sairausvakuutuksen (Private Krankenversicherung (PKV)) piiriin.^[9]

Valtion ohjelmat tarjoavat ensisijaisen vakuutusturvan useimmille eläkeläisille sekä pienituloisille lapsille ja perheille, jotka täyttävät tietyt kelpoisuusvaatimukset. Suurimmat valtion ohjelmat ovat Medicare, liittovaltion sosiaalivakuutusohjelma vanhuksille ja joillekin vammaisille,^[10] ja Medicaid, jota liittovaltion hallitus ja osavaltiot rahoittavat yhdessä, mutta jota hallinnoidaan osavaltiotasolla ja joka kattaa joitakin hyvin pienituloisia lapsia ja heidän perheitään.^[11][12] Medicare ja Medicaid vastasivat yhdessä noin 63 prosentista kansallisista sairaalahoitomenoista vuonna 2012.^[13][14]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sairausvakuutus Wikimedia Commonsissa