Rustokäävät
| Rustokäävät | |
|---|---|
 Liilakääpä (Skeletocutis lilacina) | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Suku: | Rustokäävät Skeletocutis |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Rustokäävät (Skeletocutis) on Polyporales-lahkoon kuuluva kääpäsuku. Suvun lajit ovat valkolahottajia ja niiden itiöemissä on tunnuksenomaisesti joko ludemaisen kirpeä tai jokin muu erikoinen tuoksu. Tulevaisuudessa dna-selvitysten avulla tämä suuri suku jaettaneen useaan osaan.[1]
Sukuun kuuluvia lajeja
- Skeletocutis albocremea
- Skeletocutis alutacea
- Rustokääpä (Skeletocutis amorpha)
- Valkoludekääpä (Skeletocutis biguttulata)
- Limiludekääpä (Skeletocutis borealis)
- Lumokääpä (Skeletocutis brevispora)
- Routakääpä (Skeletocutis carneogrisea)
- Lamokääpä (Skeletocutis chrysella)
- Pitsikääpä (Skeletocutis delicata)
- Seulakääpä (Skeletocutis exilis)
- Lutikkakääpä (Skeletocutis jelicii)
- Kuultoludekääpä (Skeletocutis kuehneri)
- Liilakääpä (Skeletocutis lilacina)
- Lehtoludekääpäryhmä (Skeletocutis nivea coll.)
- Korpiludekääpä (Skeletocutis odora)
- Paperiludekääpä (Skeletocutis papyracea)
- Välkkyludekääpä (Skeletocutis stellae)
Lähteet
- ↑ Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 336. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Rustokäävät (Skeletocutis)
|
