Rudolf von Jhering (Ihering) (22. elokuuta 1818, Aurich, Saksa – 17. syyskuuta 1892, Göttingen, Saksa)[1] oli saksalainen oikeustieteilijä, joka opetti useassa yliopistossa: Baselissa 1845, Rostockissa 1846, Kielissä 1849 ja Giessenissä 1852. Hän oli professori Wienissä 1868 ja Göttingenissä 1872.[2] Teoksissaan hän kritisoi kannattamansa[3]käsitelainopin formalismia ja kehotti tutkimaan lakia sen taustalla olevien intressien pohjalta, eli ottamaan huomioon lain tarkoituksen.[4] Teoksilla oli suuri rooli oikeusrealismin kehityksessä.[5][3]
Teokset
Abhandlungen aus dem römischen Recht, 1844
Geist des römischen Rechts auf den verschiedenen Stufen seiner Entwicklung, 3 osaa, 1852-1865
Das Schuldmoment im römischen Privatrecht, 1867
Der Kampf ums Recht, 1872 (suom. Taistelu oikeudesta, 1948)
Der Zweck im Recht, 2 kirjoitusta 1877-1883
Scherz und Ernst in der Jurisprudenz, 1884
Der Besitzwille. Zugleich eine Kritik der herrschenden juristischen Methode, 1889
Lähteet
↑Wer war Jhering? Justus-Liebig-Universität Gießen. Viitattu 24.4.2020. (allemand)[vanhentunut linkki]
↑Walter Nissen, Christina Prauss, Siegfried Schütz: Göttinger Gedenktafeln: ein biographischer Wegweiser, s. 120. Vandenhoeck & Ruprecht, 2002. ISBN 978-3-525-39161-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.4.2020). de
↑ abGonçalo de Almeida Ribeiro: The Decline of Private Law: A Philosophical History of Liberal Legalism, s. 165. Bloomsbury Publishing, 2019-05-02. ISBN 978-1-5099-0792-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.4.2020). en
↑Johan Strang: Lars Björne, Realism och skandinavisk realism. Den nordiska rättsvetenskapens historia. Del IV: 1911–1950. Historisk Tidskrift för Finland, 1.1.2008, s. 388. ISSN 2343-2888. Artikkelin verkkoversio. sv