Pitkäkarvainen inkakoira
| Pitkäkarvainen inkakoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Peru ja  Chile |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Alkuperäinen käyttö | karvalangan lähde |
| Muita nimityksiä | Long-haired Inca Dog |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | keltainen |
| Infobox OK | |
Pitkäkarvainen inkakoira on sukupuuttoon kuollut perulais-chileläinen koirarotu[1], jolla ei koskaan ollut FCI:n hyväksyntää.
Ulkonäkö
Muumoituneiden jäännösten perusteella rotu oli hoikkarakenteinen, erityisen pitkäkarvainen, pörröinen ja väriltään keltainen. Se muistutti yleisesti ottaen nykyistä skotlanninpaimenkoiraa.[1]
Alkuperä
Pitkäkarvainen inkakoira oli peräisin Perun ja Chilen rannikkoalueilta. Sen karvapeite oli tärkeä langan lähde paikallisille kutojille. Ensimmäisinä länsimaisina sen havaitsivat 1500-luvun espanjalaiset tutkimusmatkailijat. Heidän mukaansa chono-intiaanit valmistivat rodun karvasta lämpimiä viittoja talven varalle. Koiria arvostettiin niin paljon, että toisinaan intiaanit muumioivat niitä ja antoivat niille erityishautajaiset.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 600. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
