Pikkukissankita
Pikkukissankita | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Kladi: | Asteridit |
Lahko: | Lamiales |
Heimo: | Ratamokasvit Plantaginaceae |
Tribus: | Antirrhineae |
Suku: | Kissankidat Chaenorhinum |
Laji: | minus |
Kaksiosainen nimi | |
Chaenorhinum minus | |
Synonyymit | |
| |
Katso myös | |
Pikkukissankita Wikispeciesissä | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Pikkukissankita eli kissankita (Chaenorhinum minus) on yksivuotinen pienikokoinen ratamokasvilaji. Se on läheistä sukua leijonankidoille (Antirrhinum).
Ulkonäkö
Pikkukissankita kasvaa 5–30 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat pituudeltaan yhdestä kolmeen senttimetriä. Niiden lavat ovat tasasoukkia – pitkulaisen puikeita ja tylppiä. Pitkäperäiset pienet kukat kasvavat yksittäin lehtihangoissa. Kukan vaaleanvioletti teriö on kooltaan kahdeksan millimetriä ja siinä on lyhyt kannus. Hedelmänä on reikäluomainen kota, johon aukeaa kaksi reikää.[1][2]
Levinneisyys
Pikkukissankitaa esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Turkissa. Se on levinnyt myös muihin maanosiin. Yhdysvalloissa ja Kanadassa se on laajasti levinnyt tulokas.[3][4][5][6]
Suomessa pikkukissankita on harvinainen, mutta 2000-luvulla paljon yleistynyt uustulokas. Se kasvaa vakiintuneena tai satunnaisena tulokkaana Etelä- ja Keski-Suomessa. Laji kasvaa erityisesti liikennealueilla, kuten satamissa ja ratapihoilla. Alun perin se on levinnyt maahan satamien kautta. Pikkukissankita pystyy kasvamaan poikkeuksellisen niukoillakin paikoilla, kuten sepelissä, kiviportaiden raoissa ja kivetysten väleissä.[1][7][6][8]
Lähteet
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 537. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Den virtuella floran: Småsporre Chaenorhinum minus (L.) Lange (levinneisyyskartta Maan pohjoisosassa)
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Chaenorhinum minus (L.) Lange (englanniksi) Viitattu 17.1.2016.
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA) Plants Database: Chaenorhinum minus (L.) Lange, dwarf snapdragon. (englanniksi) Viitattu 17.1.2016.
- ↑ a b Ranta, Pertti 2014: Villit vihreät kaupungit – Suomen kaupunkikasvio. Vastapaino, Tampere. ISBN 978-951-768-434-7.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M.: Kasviatlas 2014: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto ((Pikku)kissankita Chaenorhinum minus) 2014. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
- ↑ Suominen, Juha 2013: Satakunnan kasvit. — Norrlinia 26: 1–783. ISBN 978-952-10-8803-2.
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2022: (Pikku)kissankidan (Chaenorhinum minus) levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Kissankita (Chaenorhinum minus)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Chaenorhinum minus – kissankita, pikkukissankita
- ITIS: Chaenorhinum minus (englanniksi)
|