Owsley Stanley
| Owsley Stanley | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1935 Kentucky |
| Kuollut | 13. maaliskuuta 2011 Cairns, Australia |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Owsley Stanley (oik. Augustus Owsley Stanley III, 1935 Kentucky – 13. maaliskuuta 2011 Cairns, Australia) oli yhdysvaltalainen äänittäjä ja äänentoistolaitteiden kehittäjä, joka tuli tunnetuksi vaihtoehtokulttuurissa LSD:n massavalmistajana.[1]
Stanleyn isoisä oli senaattori ja hänen isänsä lakimies. Stanley harjoitti nuorena insinööriopintoja ja työskenteli tanssijana. Hän törmäsi LSD:n reseptiin Berkeleyn yliopiston kemian lehdessä ja päätti ryhtyä valmistamaan tuolloin vielä laillista ainetta.[1]
Stanleyn väitetään valmistaneen jopa 1,25 miljoonaa LSD-annosta vuosina 1965–1967. Tom Wolfe kirjoitti hänestä kirjassaan The Electric Kool-Aid Acid Test (1968), ja hän innoitti myös Jefferson Airplanen laulua ”Bear Melt”, Steely Danin laulua ”Kid Charlemagne” (1976) ja Grateful Deadin laulua ”Alice D Millionaire”. Stanleyn valmistamien Monterey Purple -annosten väitettiin innoittaneen Jimi Hendrixin ”Purple Haze” -hittiä, minkä Hendrix tosin tiukasti kielsi. Käyttäjät jopa nimesivät huumeen uudelleen Purple Hazeksi. Kun LSD lopulta kiellettiin, Stanley sai ensin ehdonalaisen tuomion ja vuonna 1970 kolmen vuoden ehdottoman vankeustuomion.[1]
Stanley äänitti muiden muassa Miles Davisin, Jimi Hendrixin, Johnny Cashin ja Janis Joplinin esiintymisiä. Hän kehitti tehokkaampia äänentoistolaitteita, joiden avulla yhtyeet saattoivat esiintyä entistä suuremmille yleisömassoille. Stanley myös rahoitti LSD-tuloillaan Grateful Dead -yhtyeen toimintaa.[1]
Stanley muutti 1970-luvun lopulla Australiaan, jossa hän eli valmistamiaan koruja ja taide-esineitä myymällä. Hän sai surmansa auto-onnettomuudessa 13. maaliskuuta 2011 Cairnsissa menetettyään myrskyssä autonsa hallinnan.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e Sirén, Vesa: LSD:n ja äänentoiston kiistelty legenda kuoli auto-onnettomuudessa Helsingin Sanomat. 17.3.2011. Arkistoitu 15.1.2012. Viitattu 20.3.2011.
| ||||||||||||||||||
