Oscar Nordenswan
Oscar Bjarne Hugo Nordenswan (24. kesäkuuta 1893 Hausjärvi – 12. helmikuuta 1984 Porvoo[1]) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat metsänhoitaja Johan Robert Hugo Nordenswan ja Ingrid Elisabeth Stenius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Mary Elisabeth Alice Ramsayn kanssa, Ramsayn suvun vapaaherrallisesta haarasta.[2]
Opinnot
Nordenswan kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1913 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1913–1915. Hän suoritti kapteenin täydennyskurssin Saint-Cyrin kadettikoulussa vuosina 1920–1921 ja Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1924–1926.[3][4]
Jääkäriaika
Nordenswan liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 17. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään 10. syyskuuta 1915 ja hänet sijoitettiin pataljoonan konekiväärikomppaniaan ja edelleen 10. heinäkuuta 1917 alkaen 2. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin ja osallistui samana vuonna joulukuussa järjestetylle Polangenin erikoiskurssille (pommarikurssi) suomalaisena johtajana.[3][4]
Suomen sisällissota
- Pääartikkeli: Suomen sisällissota
Nordenswan astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 kapteeniksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi komppanianpäälliköksi 3. jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 25. maaliskuuta 1918 6. jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan komentajaksi ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Ilveksessä, Hotakassa ja Muolaassa sekä etenemiseen Pietarin – Viipurin radalle.[3][4]
Sisällissodan jälkeinen aika
Nordenswan määrättiin sisällissodan jälkeen 27. toukokuuta 1918 alkaen 6. jääkärirykmentin virkaatekeväksi komentajaksi. Seuraavaksi hänet siirrettiin 18. kesäkuuta 1918 alkaen Suomen valkoisen kaartin II pataljoonan komentajaksi, mistä hänet siirrettiin 12. syyskuuta 1918 alkaen T pataljoonan komentajaksi. Myöhemmin hänet siirrettiin 6. helmikuuta 1922 alkaen esikuntapäälliköksi 1. divisioonaan, mistä hänet siirrettiin 15. tammikuuta 1922 toimistopäälliköksi Sotaväen esikuntaan. Sotaväenesikunnasta hän palasi 29. marraskuuta 1922 esikuntapäälliköksi 1. divisioonaan, mistä hänet siirrettiin Kaartin jääkäripataljoonaan 26. maaliskuuta 1925 ja edelleen Suomen valkoiseen kaartiin 27. elokuuta 1929. Vuonna 1933 hänet nimitettiin Uudenmaan sotilasläänin komentajaksi, missä tehtävässä hän toimi talvisodan syttymiseen saakka.[3][4]
Talvi- ja jatkosota
Nordenswan osallistui talvisotaan 4. divisioonan komentajana ja johdatti joukkonsa taisteluihin Länsikannaksella, josta hän joutui myöhemmin sairaalahoitoon. Sairaalasta palattuaan hän toimi kenraali Edvard Hanellin alaisena linnoitussuunnittelutöissä sekä sai sodan loppuvaiheilla johdettavakseen taisteluryhmän rannikkokaistalla Virolahdella. ja Säkkijärvellä.[4]
Välirauhan aikana Nordenswan toimi Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikkönä ja myöhemmin Helsingin varuskunnan päällikkönä.[4]
Jatkosodan puhjettua Nordenswan komennettiin päälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 4:ään ja edelleen Jalkaväenkoulutuskeskus 5:een. Koulutuskeskuksesta hänet siirrettiin Etelä-Hämeen sotilasläänin komentajaksi ja edelleen Merivoimien komentajan käyttöön Hangon lohkolle. Vuonna 1942 hänet siirrettiin edelleen Vaasan sotilasläänin komentajaksi, josta hänet siirrettiin vielä saman vuoden aikana Äänislinnan varuskunnan päälliköksi, missä tehtävässä hän palveli aina vuoteen 1944 saakka. Perääntymisvaiheen aikana hän toimi erikoistehtävissä eri johtoportaissa. Hän erosi armeijan palveluksesta sotien jälkeen ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä aluksi Pitkäkosken kartanossa Perttelissä ja myöhemmin Greggbölen kartanossa, jota hän viljeli aina vuoteen 1967 saakka.[4]
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|            |
|
Lähteet
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
