Okrayökkönen

Okrayökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Hävinnyt

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Eremobia
Laji: ochroleuca
Kaksiosainen nimi

Eremobia ochroleuca
(Denis & Schiffermüller, 1775)

Katso myös

  Okrayökkönen Wikispeciesissä
  Okrayökkönen Commonsissa

Infobox OKNimi-testi OK

Okrayökkönen (Eremobia ochroleuca) on etelä- ja keskieurooppalainen yökköslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[1].

Koko ja ulkonäkö

Okrayökkönen on valkoisen ja punaruskean kirjava perhoslaji. Etusiivet ovat vaalean punaruskeat ja niiden poikki kulkee kaksi terävästi mutkittelevaa, lähes valkoista poikkiviirua. Viirujen väliin jäävä alue on tummakehnäinen ja kuroutuu lähes tai kokonaan poikki ennen siiven takareunaa. Siiven ulkoreunassa on lisäksi kapea, valkeahko aaltoviiru. Siiven reunan ripset ovat laikuittain valkeita tai punaruskeita. Takasiivet ovat vaalean punaruskeat ja ulkoreunaa kohti jyrkästi tummenevat. Siipiväli 33–36 mm.[2][3][4][5]

Levinneisyys ja lentoaika

Lajin levinneisyys ulottuu Espanjasta ja Brittein saarilta Skandinavian eteläosiin ja Baltiaan sekä idempänä edelleen Kaukasukselle ja Uralille saakka.[4] Okrayökkönen on tavattu Suomesta vain neljä kertaa, viimeksi ennen vuotta 1947[6]. Keski-Euroopassa perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuulta elokuulle.[7]

Elinympäristö ja elintavat

Okrayökkönen viihtyy valoisilla ja kuivilla paikoilla, joilla maaperä on hiekkaista tai kalkkipitoista. Aikuiset perhoset käyvät etenkin ohdakkeiden ja kaunokkien kukilla ja tulevat valolle, huonommin syötille.[4][3] Talvehtiva vaihe on muna[7] tai toukka[4]

Ravintokasvi

Toukka elää erilaisilla heinillä, erityisesti koiranheinällä (Dactylis glomerata).[3]

Lähteet

  1. Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive) s. 453
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. a b c UK Moths (englanniksi)
  4. a b c d Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 2.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1979. ISBN 951-1-04297-1. s. 105
  5. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  6. Pertti Pakkanen
  7. a b Lepidoptera of Belgium (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
  • Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
  • Vlindernet (hollanniksi)
Taksonitunnisteet