Miekojärvi

Miekojärvi
Valtiot	Suomi
Paikkakunta	Pello ja Ylitornio
Koordinaatit	66°35′34″N, 24°22′55″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki	Tengeliönjoki [1]
Järvinumero	67.931.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	76,9 m [1]
Rantaviiva	107,465 km [2]
Pinta-ala	53,3394 km² [2]
Tilavuus	0,34862509884 km³ [2]
Keskisyvyys	6,54 m [2]
Suurin syvyys	22,84 m [2]
Valuma-alue	2 132 km² [3]
Keskivirtaama	22 m³/s (MQ) [a]
Saaria	21 [2]
Miekojärvi
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Miekojärvi ^[2][1] on Lapissa Ylitorniolla ja Pellossa sijaitseva Länsi-Lapin suurin järvi, joka kuuluu Tornionjoen vesistöön. Se on Suomen 77. suurin järvi.^[2][1][3]

Järven pinta-ala on 5 334 hehtaaria eli 53,3 neliökilometriä. Se on 22,4 kilometriä pitkä ja 5,7 kilometriä leveä. Järvi voidaan jakaa kahdeksi omaksi alueekseen, missä eteläinen Isoselkä edustaa laajaa avoveden aluetta ja pohjoinen osa edustaa saarien pirstomaa aluetta. Vaarasaaren pohjoispuolella aukeaa Honkasaarenselkä. Se haarautuu kolmeksi lahdeksi, joista läntistä kutsutaan Moinanlahdeksi, keskimmäistä Kivilahdeksi ja itäistä Kiukaanjärveksi. Viimeksi mainittu jatkuu Isojokena pienelle Sirkkajärvelle, jonne Lankojärvi laskee Sirkkakoskena. Vaarasaaren eteläpuolelta aukeavalta Isoselkältä voi pujahtaa saaren länsi- tai itäpuolelta ylös pohjoiseen. Itäistä reittiä voi kulkea Palkimensaaren kummaltakin puolelta ohi. Sen itäinen puoli on nimeltään Orhinselänreikä ja saaren toinen puoli taas Kirkonveräjänreikä. Isoselkä on 8,7 kilometriä pitkä. Siitä työntyy itään iso lahti ja länteen saman kokoinen Alposlahti. Etelässä järvi kapenee Vuonoksi, joka jatkuu Pessalompolona muuttuen hiljalleen Tengeliönjoeksi. Viranomaistiedon mukaan Tengeliönjoki alkaisikin vasta Pessansaaren jälkeen. Ennen sitä olevaa nivaa kutsutaan Pessanivaksi ja suvantoa Marsimalompoloksi.^[2][1][4]

Järveä ympäröi eri suunnilta monet vaarat. Moinalahden eri puolilla sijaitsevat Moinavaara ja Sirkkavaara. Järven länsirannan lähellä sijaitsevat vaarat luetellaan pohjoisesta etelään: Iso-Helela, Luomalankero, Sammallaki, Kuusilaki, Pieksänvaara, Kuusilahdenvaara, Piekkolanvaara, Kurkkiovaara ja Muotkavaara. Myös itärannalla on joitakin vaaroja, jotka pohjoisesta alkaen ovat Muotkavaara, Alainen-Tommanen, Lehtilaki, Raakonvaara ja Illinkivaara. Vaaransaaressa sijaitsee Palovaara.^[1]

Järvessä on laskettu olevan 21 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 927 hehtaaria, mikä on noin 14,8 % järven kokonaispinta-alasta. Suurin saari Vaarasaari on 5,3 kilometriä pitkä, 3,2 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 843 hehtaaria. Saari on Suomen järvisaarista 68. suurin. Muuta saaret ovat kooltaan alle neliökilometrin kokoisia. Niistä viisi on yli hehtaarin kokoisia. Ne ovat Palkimensaari, Kuusisaari, Viitasaari, Joijusaari ja Kiettimensaari. Muista saarista 11 on yli aarin ja loput neljä on alle aarin kokoisia.^[2][1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 348,6 miljoonaa kuutiometriä eli 0,3486 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 6,5 metriä ja suurin syvyys on 22,8 metriä. Syvin kohta sijaitsee Vaarasaaren eteläpuolella olevassa yli 20 metriä syvässä syvänteessä.^[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 107,5 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 29,3 kilometriä. Järvialueen asutus on harvaa haja-asutusta, joka on keskittynyttä Pessalompolossa, Pessanrannassa ja Sainmaanpäässä sekä Sirkkakoskella. Rannoilla on jonkin verran vapaa-ajan asuntoja, mutta järven keskiosat ovat kuin erämaata. Järven eri osiin pääsee sellaisia teitä myöten, jokta ensin haarautuvat seututieltä 932 ja kantatieltä 83, ja poikkeavat sitten yhdysteiltä 19640, 19641 ja 19671. Ylitornion ja Pellon välinen kuntaraja ylittää järven Vaarasaaren eteläpuolelta Kirkonveräjänreikää pitkin ja napapiiri ylittä järven Alposlahden korkeudelta.^[2][1][4]

Miekojärven vedenkorkeuksia on kirjattu talteen Suomen ympäristökeskuksen rekistereihin vuodesta 1957 alkaen. Keskivedenkorkeus (MW) tällä jaksolla on ollut 76,87 metriä (mpy., korkeuslukemat ovat tässä N60) ja korkeuden keskimääräinen vuotuinen vaihtelu on ollut 1,00 metriä. Ylivedenkorkeus (HW) on ollut kerran 78,38 metriä (toukokuussa 1973) ja alivedenkorkeus 76,30 metriä (lokakuussa 2006) mpy., joten korkeuksien äärivaihtelu on ollut 2,08 metriä.^[3]

Vaikka Miekojärveä ei säännöstellä, niin sen valuma-alueesta on 45 % säännöstelyn piirissä, koska järven yläpuolisia järviä Raanujärveä ja Vietosta säännöstellään.^[5] Kuitenkin myös Miekojärven säännöstelyä on suunniteltu, mutta sitä ei ole vielä toteutettu.^[6]

Miekojärven vedenlaatua on tutkittu vuodesta 1968 alkaen ja siitä on otettu toistasataa vesinäytettä. Ne on kirjattu muistiin Suomen ympäristökeskuksen rekistereihin. Seuraavat tiedot perustuvat 2000-luvun tuloksiin. Järven vesi on lievästi sameaa keskimääräisellä arvolla 2,7 FTU ja sen vedenväri on keskimäärin 69 mg Pt/l eli se luokitellaan keskiruskeaksi. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vesi on lievästi humuksellinen. Veden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 6,75, mutta järven puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä, sillä veden alkaliteettiarvo vaihtelee 0,13–0,41 mmol/l eli keskimäärin 0,18 mmol/l. Vedessä olevien suolojen määrä on vähäinen. Niitä tuo veteen yleensä jätevedet ja pelto- ja metsämaiden lannoitteet. Tällaista kuormitusta ei järvellä vaikuttaisi olevan. Vedessä olevia ravinnepitoisuuksia mitataan yleisesti kokonaisfosforipitoisuuksilla ja kokonaistyppipitoisuuksilla. Fosforia on keskimäärin ollut kesäsin 20,7 mikrogrammaa litrassa vettä (µg/l) ja typpeä 377 µg/l. Vuonna 2007 arvioitiin Miekojärven vastaanottaneen 544 kg fosforia ja 11 917 kg typpeä niiden eri yhdisteinä. Maatalous aiheutti tästä 24% fosforin ja 15% typen osalta, haja-asutus vastaavasti 15% ja 3%, ja sateen aiheuttamasta huuhtomasta johtui vastaavasti 61% ja 82% kokonaiskuormituksesta ^[5]. Näiden tietojen perusteella Miekojärven vesi luokitellaan lievästi rehevöityneeksi. Kuormituksen ja humuspitoisuuksien nouseminen kuluttaa veden happea. Järvessä on kuitenkin hyvä happitilanne ja vain järven syvänteissä on voitu havaita hapen kulumista lämpötilakerrostuneisuuden aikana keväisin. Veden hygieniatasot ovat luontaisen järvien tasolla, mutta levähavaintoja on rekisterissä mainittu viidesti vuosina 2001, 2004 ja 2001.^[7]

Miekojärven rantojensuojelualue (RSO120121) on pinta-alataan 3 033 hehtaaria eli 30,3 neliökilometriä. Siihen kuuluu Vaarasaaren pohjoisosa ja Miekojärven itärantoja ^[6]. Raakonvaaran kallioinen huippu jää rantojensuojelualueen ulkopuolelle, mutta huippu sisällytetään arvokkaiden kallioalueiden joukkoon Lapissa.^[8]

Järvi on suosittu kalastuspaikka. Sekä Pessalompolossa että Sirkkakoskella on kalasatamat, joista voi lähteä uistelemaan. Myös perhokalastus on suosittua.^lähde?

Viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön reunan vetäydyttyä alueelta 10 100 vuotta sitten jäi Miekojärvi ja sen lähiseudut Itämeren Ancylus-vaiheen pinnan alle. Vesi ylettyi Ylitornion sedulla aluksi 205–210 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Esimerkiksi Raakonvaarasta jäi noin 20 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Kun vedenpinta maankohoamisen vuoksi laski, huuhtoi aavan meren aallokko vaarojen rinteitä huippujen ympäriltä ja maa-ainekset huuhtoutuivat syvemmälle rinteiden juurille. Muinaisrannoista on muistona rinteitä peittävät pyöristyneiden kivien pirunpellot.^[8]

Kaaranneskoskessa sijaitsevan Kaaranneksen masuunin on rakennuttanut Svansteinin ruukinpatruuna Olof Ekström vuosina 1804–1805. Tarkoituksena oli nostaa Miekojärvestä ja Vietosesta järvimalmia sekä tuoda Karhunjupukan malmiesiintymästä louhittua rautamalmia sulatettavaksi masuunissa niin sanotuksi takkiraudaksi. Se olisi kuljetettu eteenpäin Ruotsin puolelle Pajalassa sijaitsevaan Köngäksen ruukkiin valssattavaksi. Masuuni kuitenkin halkesi jo kesällä 1806 ja sen toiminta lopetettiin. Masuunin voi nähdä edelleen Kaaranneskosken uomassa.^[6]

Järvi sijaitsee Tornionjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 67) Tengeliönjoen valuma-alueen (67.9) Miekojärven alueella (67.93), jonka Miekojärven lähialueeseen (67.931) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 76,9 metriä mpy.^[1][3]

Järvi saa pääosan vedestään usealta suunnalta. Pohjoisesta siihen laskee Lankojärven alueen (67.94) kautta pohjoisen Aalisjoen valuma-alueen (67.95) vesireitti. Lähes yhtä laaja on myös Iso-Vietosen–Raanujärven alue (67.96), joka laskee Miekojärven itärantaan Kaaranneskosken voimalaitoksen läpi. Vietoseen laskee idästä vielä Palojoen valuma-alue (67.97). Vielä kaakon suunnalta tulee Meltosjoen valuma-alueen (67.98) vesireitti. Kun näihin alueisiin lisätään Miekojärven alueen omia valuma-alueta, kuten Alposjoen valuma-alue (67.932), Koutusjoen valuma-alue (67.933), Luomalanjoen valuma-alue (67.934), Moinajärven valuma-alue (67.935), Lampsijoen valuma-alue (67.936), Kursunjoen valuma-alue (67.937) ja Pessajoen valuma-alue (67.938), tulee valuma-alueesta 2 132 neliökilometriä suuri ^[3] ja Tengeliönjoen virtaamasta heti suuri.^[1][3]

Miekojärven lähialueella on kaksi yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Ne ovat Haukkariipi (21 ha), joka laskee Haukkariivinojaa pitkin Miekojärven lounaispäähän, ja toinen on yllä mainittu Marsimalompolo (9 ha).^[1][3]

Järven laskujoki on siis 51 kilometriä pitkä Tengeliönjoki, joka yhtyy Tornionjokeen Aavasaksalla. Kun joella on virtaama joensuulla 32 m³/s ^[9], niin joen niskalla Miekojärvellä se on laskennallisesti 22 m³/s ^[a]. Tornionjoki laskee Torniossa Itämeren Pohjanlahdessa Perämereen.^[1][3]

• Luettelo Suomen sadasta suurimmasta järvestä

• Honka, Aapo & Pikkupirtti, Maria: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen (PDF), Raportteja 37, ISBN 978-952-314-591-7, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2017

• Miekojärvi (luontoon.fi), päiväys 20.2.2019
• PELLO – Suomen kalastuspääkaupunki