Libbyn vankila
Libbyn vankila oli pahamaineinen Etelävaltioiden vankila Unionin upseereille Yhdysvaltain sisällissodan aikana.[1] Vankila tuli kuuluisaksi vankien kovasta kohtelusta, ja oli Andersonvillen vankileirin jälkeen pahamaineisin. Vankila avattiin vuonna 1861. Vankilaa johti kapteeni Luther Libby ja hänen poikansa George W. Libby. Vankilasta tapahtui useita pakenemisia. Sisällissodan päätyttyä 1865 vankilassa säilytettiin etelävaltioiden armeijan upseereja.
Vuonna 1862 vankilassa oli 700 vankia, seuraavana vuonna heidän lukumääränsä kasvoi tuhanteen.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Libbyn vankila Wikimedia Commonsissa