Julie de Lespinasse
| Julie de Lespinasse | |
|---|---|
| Jeanne Julie Éléonore de Lespinasse | |
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. marraskuuta 1732 Lyon, Ranska |
| Kuollut | 23. toukokuuta 1776 (43 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Ammatti | salonginpitäjä, kirjeiden kirjoittaja |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Jeanne Julie Éléonore de Lespinasse (9. marraskuuta 1732 – 23. toukokuuta 1776) oli ranskalainen salonginpitäjä ja kirjeiden kirjoittaja. Hän omisti merkittävän salongin Pariisissa valistuksen aikana. Nykyisin hänet tunnetaan kirjeistään, jotka julkaistiin vuonna 1809. Ne sisältävät houkutteleviaselvennä oivalluksia kahdesta traagisesta rakkaussuhteesta.
Lapsuus
Jeanne Julie Éléonore de Lespinasse syntyi Lyonissa perheensä ainoan perijän Julie-Claude-Hilaire d’Albonin aviottomana tyttärenä. Hänen äidillään oli aviomies, Comte d'Albon, mutta he erosivat hänen syntymänsä aikoihin. Pienokainen kastettiin kahden kuvitteellisen henkilön, Claude Lespinassen ja tämän vaimon Julie Navarren lapseksi. Isän todellinen henkilöllisyys selvisi vasta, kun hänen ensimmäinen huolellinen elämäkerturinsa Marquis de Ségur vahvisti isäksi Gaspard de Vichy-Chamrondin, jonka sisar Marie Anne du Deffand piti kuuluisaa pariisilaista salonkia.[1]
Aviottoman syntymänsä ja köyhyyden takia mlle de Lespinasse oli laiminlyöty lapsi. Hän sai peruskoulutuksen nunnaluostarista mutta oli pääasiassa itseoppinut, minkä ansiosta hän pystyi myöhemmin pitämään pintansa Ranskan kärkiälykköjen joukossa. tunnistettuaan veljentyttärensä kyvyt Madame du Deffand houkutteli hänet vuonna 1754 Pariisiin.
Salongit
Mlle de Lespinasse muutti tätinsä luo Pariisiin. Kymmenen vuotta myöhemmin Madame du Deffand alkoi kadehtia nuoremman naisen vaikutusvaltaa nuorempiin salongeissa kävijöihin.
Mlle de Lespinasse perusti oman salonkinsa, joka houkutteli monia entisiä du Deffandin salongissa käyneitä. Matemaatikko ja kirjailija Jean le Rond d’Alembert loi läheisen ystävyyden hänen kanssaan ja jopa asui hänen luonaan, mutta heillä ei ollut romanttista suhdetta.[2] Kyseinen järjestely toi lisää mainetta salongille, josta tuli Encyclopédien kirjoittajien keskus. Muun muassa Denis Diderot teki hänestä kiistanalaisten dialogiensa, teoksen Le Rêve de d'Alembert, päähenkilön. Vaikka Mlle de Lespinassella ei ollut rikkauksia, korkeaa asemaa eikä ylivoimaista kauneutta, hänellä oli älyä, viehätysvoimaa ja kykyjä emäntänä, joiden ansiosta hänen salonkitilaisuuksistaan tuli Pariisin suosituimpia.
Kirjeet
Kaksi nidettä sisältäen mlle de Lespinassen kirjeitä julkaistiin vuonna 1809. Ne esittivät hänet harvinaisen intohimon omaavana kirjoittajana. Kirjeet keskittyvät hänen rakkauteensa kahteen mieheen, Don José y Gonzaga Marquis de Moraan, joka oli espanjalaisen suurlähettilään poika, ja Jacques-Antoine-Hippolyte Comte de Guibertiin, joka oli ranskalainen kenraali ja kirjailija. Vähemmän maltillisen filosofisesti kuin Madame de Staëlin, ne tarjoavat kuvan naisesta, joka näki itsensä sankarittarena uhraamassa kaiken rakkauden vuoksi.
Kirjeet Marquis de Moralle
Mlle de Lespinasse tapasi Marquis de Moran ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sen jälkeen, kun hän perusti oman salonkinsa. Tavattuaan miehen uudestaan kahta vuotta myöhemmin, hän rakastui tähän, ja tunteet olivat molemminpuolisia. Marquis de Mora alkoi saada tTuberkuloosin oireita ja palasi terveytensä vuoksi Espanjaan. Mlle de Lespinassen kirjeet paljastavat kärsimyksen erossa olemisesta ja hänen pelkonsa miehen terveyden puolesta. Matkalla mlle de Lespinassen luo vuonna 1774 Marquis de Mora kuoli.[1]
Kirjeet Comte de Guilbertille
Pian Marquis de Moran palattua Espanjaan, mlle de Lespinasse tutustui mieheen, josta tulisi hänen elämänsä intohimo, Comte de Guilbertiin, silloiseen everstiin. Kirjeenvaihto tämän kanssa alkoi vuonna 1773 ja kirjeet tallettivat hänen ristiriitaiset tunteensa kahden miehen välillä. Myöhemmät kirjeet kuvaavat hänen pettymystään Comte de Guilbertin mentyä naimisiin toisen naisen kanssa vuonna 1775.
Kuolema
Vuoden 1776 alusta lähtien mle de Lespinasse oli voinut pahoin henkisesti ja fyysisesti, ilmeisesti Comte de Guilbertin takia.[2] Hänellä oli ollut masennustaipumuksia ja seurauksena ollut oopiumiriippuvuus saattoi kiihdyttää romahdusta. Hän kuoli Pariisissa 43 vuotiaana, mahdollisesti tuberkuloosiin.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Marion Wynne-Davies: Women Writers and Familial Discourse in the English Renaissance, s. 1–11. London: Palgrave Macmillan UK, 2007. ISBN 9781349540853. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.4.2019).
- ↑ a b Julie de Lespinasse, Jean-Baptiste le Rond d'Alembert: The Letters of David Hume, Vol. 2: 1766–1776, s. 409–409. Oxford University Press, 1932-01-01. ISBN 9780199693252. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.4.2019).
| ||||||||||||||||||||||
