Ilma Lindgren

Ilma Maria Lindgren (o.s. Karjalainen; 21. kesäkuuta 1883 Hankasalmi – 1957 Imatra) oli suomalainen kauppias ja oikeustaistelija.[1] Vuosina 1914–1920 Lindgren kävi pitkän oikeustaistelun marjastusoikeudesta ja voitti asiansa Suomen korkeimmassa oikeudessa helmikuussa 1920. Päätös antoi laillisen vahvistuksen oikeudelle liikkua metsissä ja marjastaa.[2]

Yksityiselämä

Ilma Lindgren syntyi Hankasalmella talollisen tyttäreksi. 17-vuotiaana hän muutti töihin Hausjärvelle, jossa hän avioitui Viktor Lindgrenin kanssa vuonna 1903. Aviopari muutti Tainionkosken Siitolaan ja sai kolme lasta. Lindgren jäi leskeksi alle 30-vuotiaana vuonna 1912. Hän hankki työntökärryt ja alkoi yksin elättää kolmihenkistä perhettään torikaupalla.[3] Aiemmin samana vuonna hän oli liittynyt myös Imatran työväenyhdistyksen naisosastoon, jossa hän toimi sittemmin luottamustehtävissä monissa toimikunnissa ja tilintarkastajana. Myöhemmin Lindgren toimi kauppiaana Imatran Asemäellä, jossa hänellä oli sekatavarakauppa ja ompelimo. Sotavuosina Lindgren perheineen siirtyi evakkoon Puumalaan ja hankki sieltä liikekiinteistön, jossa hänen perheensä jatkoi liiketoimintaa.[4]

Marjariita ja oikeustaistelu

Syyskuussa 1914 Lindgren ystävineen lähti poimimaan puolukkaa Saimaan eri saariin. Rantauduttuaan soutuveneellä huonon sään vuoksi Ruokolahden Äitsaareen, naiset päättivät etsiä suojaa lähitaloista ja peittelivät poimimansa marjat metsään. Puolukat löytänyt maanomistaja otti marjasaaliin itselleen, koska piti sitä omilta mailtaan poimittuna ja siksi omaisuutenaan. Asiasta suivaantunut Lindgren haastoi maanomistajan kihlakunnanoikeuteen. Kihlakunnanoikeus sekä myöhemmin Viipurin hovioikeus asettuivat asiassa ensin maanomistajan puolelle. Lindgren kuitenkin vei asian vielä senaattiin eli korkeimpaan oikeuteen ja voitti jutun yli viiden vuoden oikeusprosessin jälkeen.[4]

Lindgrenin oikeudenkäynti maanomistajaa vastaan oli merkittävä osa jokaisenoikeuksien kehittymistä Suomessa, sillä se tuotti huomattavan jokaisenoikeutta puoltavan ennakkopäätöksen.[5][6] Eteläkarjalaisen leskirouvan sinnikkään oikeustaistelun vuoksi marjojen ja sienten poimiminen on Suomessa edelleen sallittua ilman maanomistajan lupaa.[7] Ajan lehdistössä uutisoitu oikeuden päätös lisäsi myös jokaisenoikeuksien tunnettuutta Suomessa ja edisti osaltaan mahdollisuutta metsien monipuoliseen käyttöön.[8]

Lähteet

  1. ↑ Huttunen, Anu: Nainen, joka muutti tulevaisuutta – Ilma Lindgren jokamiehenoikeuksien tienraivaajana Vuosilusto 14. 2022, s. 118. Viitattu 23.12.2023.
  2. ↑ La Mela, Matti: The politics of property in a European periphery : the ownership of books, berries, and patents in the Grand Duchy of Finland 1850-1910 EUI; HEC; PhD Thesis. 2016. Viitattu 23.12.2023.
  3. ↑ Huttunen, Anu: ”Nainen, joka muutti tulevaisuutta – Ilma Lindgren jokamiehenoikeuksien tienraivaajana”, Vuosilusto 14 - Metsät ja tulevaisuus, s. 118. Metsähistorian seura & Suomen Metsämuseo Lusto, 2022.
  4. ↑ a b Huttunen, Anu: Nainen, joka muutti tulevaisuutta – Ilma Lindgren jokamiehenoikeuksien tienraivaajana Vuosilusto 14. 2022, s. 125. Viitattu 23.12.2023.
  5. ↑ Manneri, Tuija: Sata vuotta sitten maanomistaja takavarikoi Ilma Lindgrenin puolukat – ”Sen jälkeen Lindgren teki jotain sellaista, mistä hän ansaitsisi enemmän huomiota” Maaseudun Tulevaisuus. 5.9.2020. Viitattu 23.12.2023.
  6. ↑ Rikala, Marko, Paaskoski, Leena & Roiko-Jokela, Heikki: Metsien menneisyydet, nykyisyydet ja tulevaisuudet. Metsät ja tulevaisuus, 2022, s. 10. Metsähistorian seura & Suomen Metsämuseo Lusto.
  7. ↑ Kokkonen, Anne: Saimaan saaresta alkanut riita johti odottamattomiin seurauksiin, kun maanomistaja takavarikoi Ilma Lindgrenin puolukat . Etelä-Saimaa, 20.9.2020.
  8. ↑ Rikala, Marko, Paaskoski, Leena & Roiko-Jokela, Heikki: ”Metsien menneisyydet, nykyisyydet ja tulevaisuudet”, Metsälusto 14 - Metsät ja tulevaisuus, s. 11. Metsähistorian seura & Suomen Metsämuseo Lusto, 2022.

Aiheesta muualla

  • Lisää luettavaa aiheesta Korkeimman oikeuden päätös marjanpoiminnasta on Wikiaineistossa