Huppuparatiisikaija
| Huppuparatiisikaija | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Paratiisikaijat Psephotellus |
| Laji: | dissimilis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Psephotellus dissimilis | |
| Synonyymit | |
| Psephotus dissimilis | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Huppuparatiisikaija (Psephotellus dissimilis) on australialainen kaijalaji, jota pidettiin aikaisemmin kultaparatiisikaijan alalajina.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 26 cm ja paino noin 50–60 g. Laji muistuttaa väritykseltään ja käyttäytymiseltään kultaparatiisikaijaa. Koiraan alapuolen väritys on turkoosinsininen, otsa, päälaki ja niska mustat, pyrstön alapeitinhöyhenet lohenpunaiset valkoisin reunuksin ja selkäpuoli kokonaan tummanruskea. Naaras on paljon himmeämmän värinen. Nokka on harmaa, iiris tummanruskea ja koivet ruskehtavan harmaat. Nuori lintu muistuttaa väritykseltään naarasta.
Esiintyminen
Huppuparatiisikaijat elävät Australian Pohjoisterritoriossa. Sen populaation koko noin 20 000 yksilöä. Robert Collett kuvaili lajin holotyypin Mary Riveriltä.[2]
Elinympäristö
Huppuparatiisikaija asuttaa kuivia harvakasvuisia metsiä, tienvarsien eukalyptusmetsiköitä ja Melaleuca-lajeja kasvavia tulvametsiköitä.
Lisääntyminen
Huppuparatiisikaijan pesä on termiittikeossa, johon molemmat puolisot kaivavat pesäonkalon. Naaras munii neljästä kuuteen munaa, joita se hautoo noin 23 päivää. Koiras käy ruokkimassa hautovaa naarasta ja ruokkii myös poikasia yhdessä naaraan kanssa. Poikaset jättävät pesän viiden viikon ikäisinä ja saavat aikuispuvun sulkasadossa, joka tapahtuu noin neljä kuukautta pesästälähdön jälkeen.
Ravinto
Huppuparatiisikaijat syövät ruohojen siemeniä ja kasvien vihreitä osia.
Lähteet
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet
| ||||||||||
