Dr15
| Dr15 | |
|---|---|
Perustiedot | |
| Tyyppi | dieselsähköinen veturi |
| Liikennöitsijä | Valtionrautatiet |
| Valmistaja | Lokomo |
| Lukumäärä | 1 |
| Valmistusvuodet | 1963, muutostyöt 1980 |
| Hylätty | kyllä |
| Romutettu | 1990-luvulla |
| Numerointi | 2439 |
| Lempinimi | Rahtilaiva, Super-Huru, Superhuru |
Tekniset tiedot | |
| Huippunopeus | 140 km/h |
| Paino | 120 t |
| Pituus | 18 560 mm |
| Leveys | 3 200 mm |
| Korkeus | 4 660 mm |
| Pyörästö | Co′Co′ |
| Pyörän halkaisija | 1 180 mm |
| Moottori | Wärtsilä 12 V 22 |
| Moottorin teho | 1 910 kW |
| Infobox OK | |
Dr15 oli Valtionrautateiden raskaan dieselveturisarjan koeveturi. Koeveturi muutettiin vuonna 1980 Dr12-veturista numero 2239.[1] Veturi hylättiin 1984. Veturista on käytetty lempinimiä Rahtilaiva ja Super-Huru.
Historia
Valtionrautatiet katsoi, että Dr12-veturien käytön jatkaminen vaatisi niiden uudistamista. Vuonna 1978 tehtiin VR:n, Oy Wärtsilä Ab:n ja Oy Strömberg Ab:n kesken sopimus Dr12 2239:n muutostöistä. Työt tehtiin pääosin Hyvinkään konepajalla. Veturin koneistoa uusittiin ja tilalle vaihdettiin pääasiassa laivojen apumoottorina käytetty dieselmoottori, joka yhdistettiin vaihtovirtageneraattoriin. Veturin suurin nopeus nostettiin 140 km/h:iin. Ohjaamoiden ergonomiaa parannettiin ja myös veturin etupää rakennettiin ohjaamon osalta uudelleen,[1] mikä aiheutti veturin turvanokan lyhentymisen.
Koeajojen jälkeen veturia käytettiin kahden vuoden ajan normaalissa liikenteessä, ja se oli sijoitettu Tampereelle. Veturilla ajettiin pääasiassa tavarajunia, mutta sitä käytettiin myös pikajunissa.[1]
Dr15 osoittautui tehokkaaksi veturiksi, mutta sen vanhat ratamoottorit eivät kestäneet uuden dieselmoottorin tuottamaa tehoa. Ratalinjojen sähköistys oli myös käynnissä ja dieselveturien tarve pikajunavetureina vähenemään päin, joten Dr15-vetureita ei valmistettu lisää. VR halusi myös modernimpia ja yleiskäyttöisempiä vetureja, joten hankinnoissa päädyttiin keskiohjaamoisiin Dr16-vetureihin. Päätyohjaamollinen linjaveturi ei tarjonnut samoja ominaisuuksia vaihtotyökäyttöön, joita hankinnoista päätettäessä pidettiin tärkeinä.
Kun veturin käyttöaika päättyi, sen koneistot purettiin Hyvinkään konepajalla. Veturin runko säilytettiin ja sen museoimista harkittiin,[1] mutta lopulta se romutettiin 1990-luvun puolivälissä.
Teknisiä tietoja
- Voimansiirto: dieselsähköinen
- Akselijärjestys: Co′Co′
- Akselien lukumäärä: 6, kaikki vetäviä
- Suurin pituus: 18,56 m
- Kokonaismassa: 120 t
- Moottori: Wärtsilä 12 V 22
- Teho: 1 910 kW
- Suurin sallittu nopeus: 140 km/h
- Pyörän halkaisija: uusi 1 180 mm, täysin kulunut 1 106 mm
Lähde:[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e Eonsuu, Tapio & Honkanen, Pekka & Pölhö, Eljas: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto, s. 36–37. Elokuvan Maailma, 1995. ISBN 952-5060-02-0.
Aiheesta muualla
- Kuvia Dr15-veturista Vaunut.org-sivustolla
- Komentosilta.net: Veturitalli (Arkistoitu versio)
Suomalaiset veturit ja junayksiköt
| Dieselveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Sähköveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
| Höyryveturit | A1 · A2 · B1 · C1 · Hr1 · Hv1 · Hv2 · Hv3 · Hv4 · Pr1 · Tr1 · Tr2 · Tk3 · Tv1 · Vr1 · Vr2 · Vr3 · Vr4/Vr5 · Vk4 | ||||||
| Ratatyökoneet ja pienveturit | Tve1 · Tve2 · Tve3 · Tve4 · Tve5 · Tka6 · Tka7 · Tka8 · Tka9 · Ttm1 · Ttr1 51 · Ttr | ||||||
| Koeveturit ja ‑kiskobussit |
