Dinobutoni
Dinobutoni | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | (2-butan-2-yyli-4,6-dinitrofenyyli)propan-2-yylikarbonaatti |
CAS-numero | 973-21-7 |
PubChem CID | 13783 |
SMILES | CCC(C)C1=CC(=CC(=C1OC(=O)OC(C)C)[N+](=O)[O-])[N+](=O)[O-][1] |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C14H18N2O7 |
Moolimassa | 326,304 g/mol |
Sulamispiste | 56-57 °C[2] |
Kiehumispiste | 103,4 °C[3] |
Tiheys | 0,9 g/cm3[4] |
Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Infobox OK |
Dinobutoni (C14H18N2O7) on aromaattisiin karbonaattiestereihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään maataloudessa agarisidina ja fungisidina.
Ominaisuudet
Huoneenlämpötilassa dinobutoni on kellertävää kiteistä ainetta. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, asetoniin sekä alifaattisiin ja aromaattisiin hiilivetyihin, esimerkiksi bentseeniin. Yhdiste hydrolysoituu dinosebiksi.[4][3][5] Dinobutoni voi vaikuttaa aineenvaihduntaan sitä kiihdyttävästi, mikä aiheuttaa kuumeilua. Se voi myös olla myrkyllistä maksalle ja munuaisille ja vahingoittaa keskushermostoa[3].
Valmistus ja käyttö
Dinobutonia voidaan valmistaa dinosebin tai sen alkalimetallisuolan ja isopropyyliklooriformiaatin välisellä reaktiolla.[4][5] Dinobutoni tuli markkinoille 1960-luvulla ja sitä on käytetty erityisesti Yhdysvalloissa vihannespunkkien torjuntaan sekä homeenestoaineena omena-, päärynä-, puuvilla- ja vihannesviljelmillä. Se levitetään joko kostutettavana jauheena tai emulsiona.[4][5][6] Euroopan unionin alueella dinobutonin käyttö kiellettiin vuonna 2002[7].
Lähteet
- ↑ Dinobuton – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 29.8.2017.
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 556. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c S. Gangolli: The Dictionary of Substances and Their Effects: E-J, s. 689-690. RSC Publishing, 1999. ISBN 978-0854048236. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.8.2017). (englanniksi)
- ↑ a b c d Franz Müller, Peter Ackermann & Paul Margot: Fungicides, Agricultural, 2. Individual Fungicides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. viitattu 29.8.2017
- ↑ a b c Franz Müller, Hans Peter Streibert & Saleem Farooq: Acaricides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 29.8.2017
- ↑ Douglas M. Considine: Foods and Food Production Encyclopedia, s. 576. Springer, 1982. ISBN 978-1-4684-8513-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2017). (englanniksi)
- ↑ Komission asetus (EY) N:o 2076/2002, annettu 20 päivänä marraskuuta 2002, neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan pidentämisestä ja eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä kyseisen direktiivin liitteeseen I sekä näitä aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupien peruuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) Euroopan komissio. Viitattu 29.8.2017.