Daniel arap Moi

Daniel arap Moi
Daniel arap Moi vuonna 1979.
Kenian 2. presidentti
22. elokuuta 1978 – 30. joulukuuta 2002
Varapresidentti	Mwai Kibaki Josephat Karanja George Saitoti Musalia Mudavadi
Edeltäjä	Jomo Kenyatta
Seuraaja	Mwai Kibaki
Henkilötiedot
Syntynyt	2. syyskuuta 1924 Sacho, Kenia
Kuollut	4. helmikuuta 2020 (95 vuotta) Nairobi, Kenia
Puoliso	Lena Moi (k. 2004)
Tiedot
Puolue	Kenya African National Union (KANU)
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Daniel Toroitich arap Moi (2. syyskuuta 1924 Sacho, Kenia – 4. helmikuuta 2020 Nairobi, Kenia^[1]) oli Kenian toinen presidentti vuosina 1978–2002. Hän teki vuonna 1982 Keniasta virallisesti yksipuoluevaltion ja johti maata useita vuosia yksinvaltiaana. Hän oli kylmän sodan aikana länsimaiden liittolainen, mutta 1990-luvulla häntä alettiin painostaa demokraattisiin uudistuksiin. Moi laillisti 1991 oppositiopuolueet, mutta voitti vielä kahdet vaalit. Hän pyrki kasvattamaan edeltäjänä Jomo Kenyattan pojasta Uhurusta itselleen seuraajan, mutta tämä hävisi vuoden 2002 vaalit Mwai Kibakille.

Toroitich arap Moi eli ensimmäiset vuotensa Kenian länsiosissa Kuriengwon kylässä. Hän hoiti veljensä kanssa lampaita ja vuohia, jotka hänen isänsä Kimoi arap Chebii oli heille jättänyt. Kimoi oli ollut paimen, joka oli kuollut Toroitichin ollessa neljävuotias.^[2]

Toroitich lähetettiin protestanttien lähetyssaarnajien pitämään kouluun, jossa hän otti kristillisen nimen Daniel. Hän kävi lähetyssaarnajien koulussa myös toisen asteen, mutta hän vaihtoi sen jälkeen Kapsabetissa olleeseen hallituksen kouluun.^[2]

Moi valmistui 21-vuotiaana opettajaksi, ja hän menestyi ammatissa. Hänet valittiin muun muassa opettajakorkeakoulussa apulaisrehtoriksi. Hän siirtyi kuitenkin 1950-luvulla siirtomaahallintoon, ja hänet valittiin 1955 lakiasäätävään neuvostoon. Hän oli yksi viidestä kenialaisesta, jotka brittiläinen siirtomaahallitus ehdotti neuvostoon.^[2][3]

Moi perusti vuonna 1960 Ronald Ngalan kanssa Kadun (Kenian afrikkalainen demokraattinen liitto) haastaakseen Kanun (Kenian kansallinen afrikkalainen liitto), jota johti Kenian ensimmäinen presidentti Jomo Kenyatta. Kadun päätarkoituksena oli maan pienten vähemmistöheimojen, kuten Moin edustamien kalenjinien (tugen), puolustaminen suurten luo- ja kikujuheimojen ylivaltaa vastaan.

Kun Kenia itsenäistyi vuonna 1963, Kenyatta vakuutti Moille, että KADU:n ja KANU:n piti yhdistyä siirtomaavallan jäänteiden purkamiseksi. Keniasta tuli näin de facto -yksipuoluevaltio, jota kikujut ja luot hallitsivat. Kenyatta varmisti myös muiden heimojen tuen nimittämällä Moin sisäministerikseen 1964 ja varapresidentiksi 1967. Hänen nimityksensä oli myös kompromissi kahden valtaheimon valtakamppailussa. Kikuju-eliitti vastusti edelleen Moita ja yritti muuttaa perustuslakia estääkseen varapresidentin pääsyn presidentiksi, kun iäkäs Kenyatta (synt. 1889) kuolisi. Kenyatta oli kuitenkin ehdottomasti tätä vastaan.

Moi nousi virallisesti KANU:n johtoon ja sen presidenttiehdokkaaksi Kenyattan kuoltua vuonna 1978. Hän toimi ensin 90 päivän siirtymäajan perustuslaillisena presidenttinä, ja taustalla oli edelleen tiukka kamppailu vaikutusvaltaisten kikujupoliitikkojen kesken. Moin presidenttikauden ei uskottu kestävän kovin kauaa, mutta kikujuen valtataistelu vahvisti Moin asemaa. Samalla hän sai kansalta tukea Nyayo-filosofiallaan (rauha, rakkaus ja yhtenäisyys). Moni uskoi Moin yhdistävän kansaa yli perinteisen tribalismin.^[2]

Moin hallinto alettiin nopeasti tuntea sen suvaitsemattomuudesta ja itsevaltaudesta. Kesäkuussa 1982 oppositiopuolueet kiellettiin ja maasta tuli virallisesti yksipuoluevaltio. Elokuussa ilmavoimien vallankaappausyritys tukahdutettiin.^[2] Hezekiah Ochukan johtamat upseerit pitivät jonkin aikaa hallussaan Voice of Kenyan tiloja ja julistivat Moin syrjäytetyksi.^[4] Moille uskolliset joukot kukistivat kaapparit, ja Moi käski koko ilmavoimien henkilökunnan pidätetyksi. Seuranneissa puhdistuksissa satoja vangittiin tai teloitettiin.^[1]

Moin politiikka oli länsimielistä, joten hänen hallinnolleen annettiin valtavasti rahallista tukea kylmän sodan aikana.^[3] Kenia oli vahvasti Yhdysvaltain ja lännen tukema etuvartio kommunistien tukemia Etiopiaa ja Tansaniaa vastaan.^lähde? Keniasta tulikin Moin kaudella Afrikan rikkaimpia valtioita.^[3] Kenian merkitys alkoi heiketä kylmän sodan loputtua 1990-luvulla, ja häntä alettiin myös länsimaissa pitää despoottina.^[1]

Moi laillisti länsimaiden painostuksesta 1991 oppositiopuolueet, ja Kenian ensimmäisissä monipuoluevaaleissa 1992 Moi valittiin uudelleen presidentiksi. Vaaleja on kuitenkin syytetty epärehellisiksi. Moi valittiin jälleen presidentiksi 1997. Sitä seurasi mielenosoituksia ja levottomuuksia, joiden aikana satoja kenialaisia tapettiin. Moi lupasi lopettaa korruption sekä edistää demokraattisia ja taloudellisia uudistuksia. Hän muun muassa 1999 nimitti arvostetun antropologin Richard Leakeyn hallitukseen johtamaan virkamiehistöä.^[3]

Moi ei pystynyt perustuslain takia enää asettumaan ehdolle vuoden 2003 vaaleissa, mutta hän alkoi kasvattaa Jomo Kenyattan pojasta Uhurusta itselleen seuraajaa. Hän valitsi tämän muun muassa ministeriksi. Kenyattasta tuli Kanun presidenttiehdokas, mutta koska monet pelkäsivät Moin jatkavan Kenyattan taustalla todellisena vallanpitäjänä, puolue hajosi kahteen osaan. Kanusta eronneet perustivat Kansallisen sateenkaarikoalition, jonka ehdokas Mwai Kibaki valittiin uudeksi presidentiksi.^[2]

Moi vieraili Suomessa syyskuussa 1987. Vierailun oli alun perin tarkoitus olla osa Pohjoismaihin suuntautunutta kiertomatkaa, mutta Moin vierailu Ruotsiin ja Norjaan peruuntui niiden arvosteltua Kenian ihmisoikeustilannetta. Tanska puolestaan pyysi Moita perumaan vierailunsa ennenaikaisten kansankäräjävaalien vuoksi.^[5] Moin Suomen-vierailun jälkinäytöksenä YK:n ihmisoikeuskomitea antoi heinäkuussa 1994 Suomelle langettavan päätöksen sen vuoksi, että viranomaiset olivat estäneet Moita vastustaneen mielenosoituksen järjestämisen Helsingissä.^[6]

Moin hallintoa pidetään yhtenä Afrikan korruptoituneimmista. Hänen 24-vuotisen valtakautensa aikana hallitukselta väitetään varastetun miljardi puntaa. Moin perheen haltuun päätyi sijoituksia 28 maassa, mukaan luettuna hotelleja ja asuintaloja Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa, 10 000 hehtaarin maatila Australiassa, kolme hotellia Lontoossa, neljän miljoonan punnan talo Surreyssa ja kahden miljoonan punnan kattohuoneisto Knightsbridgessa.

Moin pojilla Philipilla ja Gideonilla on raportoitu olevan 384 ja 550 miljoonan punnan omaisuudet.^[7]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Daniel arap Moi Wikimedia Commonsissa

Kenian presidentit

Jomo Kenyatta (1964–1978) | Daniel arap Moi (1978–2002) | Mwai Kibaki (2002–2013) | Uhuru Kenyatta (2013–2022) | William Ruto (2022–)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Japani Alankomaat Tieteilijät CiNii Henkilöt Deutsche Biographie Muut NARA SNAC IdRef