Bibi Khanumin moskeija

Bibi Khanumin moskeija (uzb. Bibixonim masjidi, pers. ‏مسجد بی‌بی خانم‎, Masjed-e Bibi Khânom) on moskeija Samarkandissa, Uzbekistanissa. 1400-luvulla se oli yksi muslimimaailman suurimmista ja vaikuttavimmista moskeijoista, mutta se rapistui vuosien mittaan, ja 1900-luvun puolivälissä se oli pelkkä raunio. Suuret osat moskeijaa jälleenrakennettiin Neuvostoliiton kaudella, ja se on nyt yksi Samarkandin nähtävyyksistä.

Palattuaan sodastaan Delhin sulttaanikuntaa vastaan vuonna 1399, Timur Lenk päätti rakennuttaa valtavan moskeijan uuteen pääkaupunkiinsa Samarkandiin. Moskeija sai nimensä hänen puolisonsa Saray Mulk Khanumin mukaan ja se valmistui vuonna 1405.^[1]

Moskeijan valtava koko, nopea rakennustahti ja Timurin vaatimat muutokset johtivat ongelmiin rakenteiden kestävyyden kanssa. Huolimatta jälkikäteen tehdyistä vahvistuksista ja korjauksista, vain muutama vuosi moskeijan valmistumisen jälkeen sen kupolista alkoi putoilla tiiliä.^[2]

1500-luvn lopulla Abdullah Khan II, viimeinen shaibanidien dynastiaan kuulunut Buharan kaani, määräsi moskeijan korjaustyöt lopetettavaksi. Moskeija pysyi käytössä, kunnes Tilla-Korin moskeija Registanin aukiolla valmistui vuonna 1660. Tämän jälkeen Bibi Khanumin moskeija hylättiin ja se raunioitui vähitellen sään, tuulten ja maanjäristysten kourissa. Vuosisatojen kuluessa Samarkandin asukkaat ryöstivät raunioista rakennusmateriaalia, ja pääsisäänkäynnin sisempi holvikaari luhistui maanjäristyksessä vuonna 1897.

Neuvostoaikana 1900-luvun puolivälin jälkeen alettiin harkita mahdollisuutta rakentaa raunioitunut moskeija uudelleen, ja Uzbekistanin neuvostotasavallan johto aloitti korjaustyöt vuonna 1974.^[2] Restaurointi pääsi täyteen vauhtiin vasta 1990-luvulla Islom Karimovin valtakaudella. Karimov käytti runsaasti rahaa Timuridien dynastian aikaisten rakennusten kunnostamiseen ja restaurointiin osana hänen kansallismielistä kampanjaansa, jossa Timur Lenkistä tehtiin uzbekkien historiallinen sankari.^[2]

Karimovin aikana luhistumisvaarassa ollut pääkupoli tuettiin ja kunnostettiin, maanjäristyksessä sortunut pääsisäänkäynnin holvi rakennettiin uudestaan, sisäpihaa reunustaneiden ivaanien hajonneet kupolit jälleenrakennettiin, ja kadonneet tiilet ja keramiikkalaatat korvattiin uusilla.^[2] Restaurointi on kuitenkin herättänyt kritiikkiä historioitsijoissa ja arkkitehdeissä: esimerkiksi muureja on rakennettu alkuperäistä korkeammiksi, ja moskeijan seinien laatoituksessa on käytetty nykyaikaisia kuvioita jotka vain matkivat keskiaikaisia malleja.^[3]

Bibi Khanumin moskeija on suuresta koostaan huolimatta arkkitehtuuriltaan enimmäkseen konventionaalinen. Se tarkoitettiin ns. perjantaimoskeijaksi, jonka kolmeen kupolikattoiseen saliin, sisäpihalle ja gallerioihin mahtuisi koko Samarkandin miespuolinen väestö perjantain keskipäivän rukouksen ajaksi.^[2]

Moskeijan pohjakaava on nelikulmainen, 167 m pitkä ja 109 m leveä, ja suunnattu koillisesta lounaaseen niin että mihrab osoittaa asiaankuuluvasti Mekkaan päin. Moskeijan sisäpihaa reunustaa kaksi kupolikattoista ivaania, ja pihan perällä on toinen portaali ja sen rukoussali, jota kattaa 40 metrin korkuinen kupoli. Aiemmin sisäpihaa reunustivat marmoripylväiden ja tiiliholvien kannattamat galleriat, joista on nykyään jäljellä enää rippeet.^[1][2]

Moskeijan ulkonurkissa olleet neljä minareettia on restauroitu. Pääsisäänkäyntiä ja rukoussalin sisäänkäyntiä reunustaneiden minareettien jälleenrakentaminen on kesken.^[2]

• 
  Yleisnäkymä
• 
  Moskeijan läntinen ivaani.
• 
  Pohjoinen ivaani.
• 
  Bibi Khanumin mausoleumi moskeijan edustalla.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bibi Khanumin moskeija.

• Bibi Khanum Mosque,
• Kufilaista kalligrafiaa Bibi Khanumin moskeijan seinistä.